Tunnustelua

Oi että, sain ensimmäisen tunnustukseni ihanan  k o t t b y -blogin pitäjältä ja olen ihan täpinöissäni! Minulle. Tunnustus. Uskomatonta. Kiitos oikein paljon Kottby! 

Tässä vähän tietoa tunnustuksesta: The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka hänen mielestään sen ansaitsevat. Eli: 

1. Milloin aloitit blogisi?

Ei tästä ole pitkä aika, lähes päivälleen neljä kuukautta sitten eräänä marraskuisena sunnuntaina.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Blogini käsittelee kaikkea mitä käsilläni teen, mutta pääpaino on selkeästi neulomisella ja sen jälkeen ompelemisella. Nämä ovatkin kaksi minulle rakkainta käsityötekniikkaa, olleet pikkutytöstä saakka. Silloin tällöin sitä voi poiketa sivupolulta miettimään syntyjä syviä :)

3. Mikä seikka tekee blogistasi erikoisen verrattuna muihin?

Hmmm, jaa. Käsityönopettajaksi opiskelevana näkökulmani voi olla hieman erilainen kuin muilla ja sen vuoksi olen joskus myös kriittisempi joitakin asioita kohtaan. Puhumattakaan itseäni kohtaan. Itsearviointia ja -tutkiskelua on tullut tässä opiskelujen ohessa harrastettua niin paljon, että sitä tuppaa nykyään analysoimaan aivan kaiken.  Etenkin omia käsitöitään. Voisiko itsearvioinnista ja kriittisyydestä joskus päästä eroon ja irrottautua, elää vain hetkessä ja olla tyytyväinen aikaansaannokseensa? 

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Blogin aloittamista mietin vuoden päivät. Minulla oli ollut neulomisessa  muutaman vuoden tauko, koska olin töissä ompelijana enkä enää työpäivän jälkeen jaksanut tehdä mitään omaa. Kunnes sitten meillä alkoi neulonta ja virkkaus -kurssi, jonka myötä innostuin uudestaan neulomisesta. Jotenkin löysin tieni Ravelryyn ja sitä kautta minulle aukesi aivan uusi, uskomaton maailma, josta en ollut tiennyt mitään. Että sukkiakin neulottiin kärjestä aloittaen! Ja Ravelryn myötä kuvaan astuivat tietenkin blogit.  Vietin tuntikausia eri sivuilla surffailen, opiskelujen hieman jääden vähemmälle siitä syystä. 

Viime keväänä kuitenkin opiskelut veivät aivan kaiken aikani, hyvä että ehdin edes nukkumaan. Ja nukkuessanikin aivoni tekivät töitä.  Vuorokausien tunnit yksinkertaisesti loppuivat kesken. Näin vuoden jälkeen sitä miettii, että miten se oli edes mahdollista? Pingottiko sitä liikaa? Ehkä. Virheisiin ei ollut varaa, mutta eihän sitä täydellistä työtä ole koskaan mahdollista tehdä, joten siksi varmaan aikataulutkin alkoivat paukkua ja silmäpussit kasvaa. Silloin en käynyt edes töissä. Jos olisin ollut fiksumpi, en olisi ottanut asioita niin vakavasti, olisin höllännyt vähän. Toisaalta sen ansiosta osaan nyt olla stressaamatta ja ottaa rennommin, minulla on onneksi muutakin elämää eikä maailma kaadu siihen, jos en asioita saakaan ensimmäiseen deadlineen mennessä valmiiksi.

Takaisin asiaan: blogin puuttuessa laitoin aluksi kuvia facebookkiini valmiista töistäni, mutta prosessikuvausta niistä ei tietenkään tullut tehtyä. Viime syksynä opiskelujen taas alettua aloin miettimään blogiasiaa vakavissani uudestaan.  Jossain vaiheessa sitten pinnani paloi, kun tuntui että minulla kaikki asiat olivat levällään eri paikoissa; omat vapaa-ajan työt tuolla, kurssityöt siellä, opiskelut täällä... Ja tietokoneen pamahtaessa rikki, kaikki tiedostoni häviäisivät. Joten ajattelin tämän paikaksi, jossa kaikki olisi dokumentoituna yhteen paikkaan, eikä olisi väliä vaikka konekin hajoaisi. Tarkoitukseni oli/on pitää eräänlaista prosessipäiväkirjaa, täältä on sitten helppo noukkia asioita portfolioihinkin tarpeen vaatiessa. Plus että täällä säilyy tieto esim. siitä mitä lankaa ja puikkoa olen milloinkin käyttänyt ja mikä on ollut neuleen tiheys, mitä muutoksia olen malleihin tehnyt jne. 

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Hmm, en tiedä. En ehkä mitään. Tai sitten kaiken. Blogi voi olla ehkä hieman rauhaton taustansa ansiosta, mutta toisaalta se on minun näköiseni. Sisko kertoi, että heidän koneellaan Explorer ei suostunut näyttämään tekstien alla olevaa pohjaa, vaan heillä näkyi raitapohja. Se tietysti harmittaa, jos muillakin on sama ongelma. Tosin se on ratkaistavissa vaihtamalla selainta. 

Lisäksi sain palautetta englanninkielisen tekstin huonosta luettavuudesta, kun tekstiväri oli niin vaalea, että sitä oli vaikea lukea. Joten muutin sen siniseksi. Eli palautetta saa aina antaa, tietenkin haluan että blogini on lukijaystävällinen :) Mikään ei ole kiveen hakattua, tämä on tällä hetkellä minun tyyliini ja silmääni sopiva ulkoasu, mutta en usko, että jaksan sitä maailman tappiin asti katsella. Erään viisaan opettajan sanoin: "Kun jokin ärsyttää, sitä alkaa miettimään miksi se ärsyttää ja sen jälkeen asiaan alkaa hakemaan muutosta."

Tunnustuksen voisin jakaa kaikille lukemilleni blogeille, mutta  annan sen seuraavin perusteluin heille:

PUIKKO HUKASSA -blogin Anniinalle; tämä on ensimmäinen blogi, jota ryhdyin lukemaan ja hänellä on aivan ihania juttuja, mm. maatuskanappeja ja lakunauhoja.

Napit puuttuu. -blogin Tiinalle; ihania neuleita! Aikaansaava neitokainen.

Villalankasarvikuono-blogin Judiunille; jaksaa tehdä kaikenlaisia kokeiluja, prosessikuvauksia ja itsearviointia :)  

Kiertoidea-blogin Lealle: surffailee blogien ihmeellisesä maailmassa ja kerää hyviä kierrätys- ja tuunausvinkkejä yhteen ja samaan osoitteseen. Tekee myös itse. Minun tavoin hiljalleen aloittanut blogin pitämistä.

Puikkohippasilla-blogin Ulmalle, neuleiden lisäksi ompeluksia ja  koska hän on myös uusia bloginpitäjiä :)

Pitipähän vielä kirjoittaa eräästä keskeneräisestä työtä, mutta taidanpa nyt siirtyä niiden opiskelujen pariin, jotka tänä keväänä ovat jääneet hieman vähemmälle viimekeväisen rutistuksen vielä painaessa takaraivossa...