Tässä lisää kankaankudonnan eri vaiheita, kun loimea rakennetaan puihin.
Kun loimi on vedetty takatukille (ensin jaettu käärinpirtaan oikean lankatiheyden mukaan), nostetaan tiuhtavarret ylös ja tehdään niisintä kunkin niisinnän mukaan (ensimmäinen niisivarsi ylin rivi eli lähinnä rakennekuvaa).
Pirtaan pistely niisinnän jälkeen. Pirta valitaan sen mukaan mitä on lankoja senttimetrillä. Eli minulla 2 lankaa/cm, joten pirran numero 20. Pirrasta merkitään loimen keskikohta ja reunat.
Pirtaan pistelyn jälkeen pirta on kiinnitetty luhaan kiinni ja tiuhtavarvat vedetty taakse ja reunalangat solmittu, jotta tiuhtavarret pysyvät. Tiuhtat solmittu kiinni takapuulle, jotta eivät liiku kudottaessa.
Alkusolmut:
Vipusten y-narut kulkevat jokaisen niisivarren takaa loimen keskeltä ja suoraan. Kaikki samojen loimien välistä, vaikka kuvassa näyttävät olevan limittäin.
Sidonta:
"Maa on musta ja taivas valkoinen" Eli mustat ruudut kiinnitetään alavälittäjiin ja valkoiset ylävälittäjiin. Jaa polkuset loimen molemmin puolin tasaisesti. Huomaa että sidoskuva on kutojaan päin oikein päin, eli sidosta tehdessä itseen päin ylösalaisin. Eli oikein päin katsottaessa kuvaa on poljenta rakennekuvan oikella puolella ja niisintä alapuolella. Ensimmäinen niisivarsi on siis ylin rivi eli lähimpänä rakennekuvaa, ensimmäinen polkunen vasemmalla eli myös lähin rakennekuvaa.
Ylävälittäjät sidotaan niisivarsien alarimaan (naru tulee samasta kohdasta kuin vipusten naru), alavälittäjät vipusnaruun. Eli mahdollisiman lyhyt ja pitkä välimatka. Kutojasta katsottaessa välittäjäparissa ylävälittäjä on alavälittäjä etupuolella, eli vipusten pitkä naru kulkee ylävälittäjän takapuolella (yllä olevassa kuvassa tuo toinen naru vasemmalta).
Koska niisivarsia ja polkusia on vain neljä olen sitonut polkuset ylä-ja alavälittäjiin jättäen aina joka toisen reiän väliin. Eli kun katsoo polkusia, kulkevat narut vain joka toisessa polkusessa. Myöhemmin kudottaessa eivät viriöt auenneet kunnolla, koska välittäjät ottivat toisiinsa kiinni (hajautetusta sidonnasta huolimatta) Siirsin puiden sivusta alavälittäjät yhtä pykälää alemmas. Tämän seurauksena myös vipusten naru piti kiinnittää pykälää alemmas, jotta alavvälittäjät ovat vaakatasossa. Myös polkusten sidontaa piti siirtää pykälää alemmas, jotta välittäjät eivät osu polkusiin. Kaikki tämä lopulta auttoi ja viriöt aukesivat paremmin.
4 kommenttia:
Voi kuinka onkaan tuttua touhua...
Huomasin vielä toista mattoa kutoessani, että y-narut olivat kuitenkin aavistuksen vinossa ja minun piti tehdä kahden polkusen sidonnat uudestaan... En kyllä tiedä auttoiko sen enempää.
Opeksi jos meinaa niin olisi syytä käyttää edes oikeita termejä. Eli "takatukin" nimi on loimitukki (luulis olevan helppo muistaa, koska loimi on sillä tukilla) ja "takapuun" nimi on selkäpuu.
Vielä vinkki: saa paremmin nousemaan, jos sidonnassa käyttää pellavanyöriä nimeltään haukisiima. Silloin voi otaa huomioon poljettaessa polkusiin tulevan kulman. t. J
Kiitos kommentistasi, vaikka se olikin mielestäni ikävään sävyyn kirjoitettu (ja allekirjoitettu pelkällä nimen etukirjaimella). Emme kaikki opiskelijat ole eksperttejä kaikissa tekniikoissa ja itselle kankaankudonta on vieras aihe. Eikä meistä kaikista tule edes opettajia. Tai vaikka tuleekin niin pitkälle opettaja voi itse määritellä mitä tulee opettamaan käsitöissä, kaikissa kouluissa kun ei ole kangaspuitakaan.
Olen kirjoittanut tekstin nopeasti enkä ole siis termejä jaksanut tarkistaa (oma moka, mietin juuri noita kohtia), mutta hyvä että joku on hereillä :) Ja valitettavasti nyörien materiaaliin ei voi itse yliopistolla vaikuttaa, ne ovat valmiina. Tiedän kyllä mitä haukisiima on, ja kiitos vinkistä, täytyy kokeilla, jos joskus tulee siihen tilaisuus :)
Lähetä kommentti