torstai 25. marraskuuta 2010

Mehukasta väriä!

Olin viime viikolla opettamassa Kool-Aid värjäystä kanssasisarilleni. Pieniä mutkia oli matkassa värien suhteen ja allekirjoittanut unohti ottaa omaa värjättävää mukaan. Onneksi ystävä hädässä tunnetaan jne. Toisten ahertaessa Kool-Aidejen parissa, sain itse kokeilla eräällä toisella mehujauheella värjäystä, joka oli ystävälleni kulkeutunut mukana omilta reissuiltaan.
Jauhe näytti ensin hyvin sokeriselta ja väri oli siis kola ja ajattelin, että ei siihen mitään tartu. Päätimme kaataa jotain punaista samaista jauhetta sekaan ja johan alkoi tapahtua. Lanka (100% villa) imi väriä kuin häkä! Äkkiä toinen kerä vyyhdiksi ja mukaan samaan pataan. Ensimmäisestä kerästä tuli lohenpunainen ja toisesta hailakampi, lähempänä ehkä ihmisen ihoa kuin lohta.

I was teaching dyeing with Kool-Aid to my classmates.  As the others dyed wihh Kool-Aid, I  tested something other juice powder, which my friend gave me and it worked! The result is very salmon-pink :)

Lohenpunainen ei ole ystäväni mielivärejä, joten sain vyyhdin itselleni :)


Ja pakkasille  valmistui juuri sopivasti paksu kauluri! Tai kauluri siitä piti tulla, mutta yhden alussa tekemän virheen vuoksi siitä tuli nyt huivi, jonka saa siis aukkojen vuoksi pujotettua kauluriksi. Vielä mietin onko se liian pitkä, että puranko, mutta olkoon nyt. Mun mielestä toi harmaa ja vaaleanpunainen vaan sopii niiiiin hyvin yhteen. Ois samanlaista ohutta sukkalankaa, jahka joskus ehtis...

And just perfectly (we have -10 Celsius degrees in Finland) I finished my big cowl. Or actually it's a big, thick scarf, because I made a mistake, but nothing serious :)  I can still use it as a cowl or scarf.



Ohje: oma
Lanka: Löve Garn Cocoon, 100 % villa
Väri: 4811
Tiheys: 13 s/16 krs
Puikot: 8 mm
Menekki: 400 g (8 kerää)
Pituus: 160 cm
















Tässä värit ovat ehkä lähimpänä todellista. Tai itse nään ne näin.
 

Loin 48 silmukkaa. Neuloin 11 krs sileää ja tein ensimmäisen "palmikon" kerroksella 12(oikean puolen kerros). Eli *neuloin 6 oikein, otin seuraavat 12 apupuikolle työn taakse, neuloin seuraavat 12 oikein, neuloin 12 silmukkaa apupuikolta oikein ja neuloin loput 18 silmukkaa oikein. Seuraavat 11 kerrosta neuloin sileää neuletta ja taas 12 kerroksella tein "palmikon", joka kääntyi toiseen suuntaan; neuloin 18 oikein, otin seuraavat 12 apupuikolle työn eteen, neuloin seuraavat 12 oikenja ja sen jälkeen apupuikon 12 silmukkaa oikein, jäljellä olevat 6 silmukkaa neuloin oikein. Taas 11 seuraavaa kerrosta sileää* ja 12 kerroksella neuloin kuten ensimmäisen "palmikon". Toistin *-* kunnes lanka loppui. Jota vielä kuitenkin jäi pipoon :)

Ois yks kiva projekti meneillää, mut siitä ei voi oikein kuvia laittaa, ku se on tonttuhommaa... 

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Sydämellinen pipo


Lanka: Cascade 220 Wool
Värit: ruskea 9562
keltainen 2415
punainen 9404 
Menekki:ruskeaa abt 50 g, keltasta ja punaista vähän
Tiheys: 18 s/28 krs
Puikot: 4mm
Koko: Lapsi, pään ympärys 52 cm





Siskon 3,5 vuotias poika ei suostu käyttämään viime vuonna väkertämääni aikaansaannosta. No mitäs täti muuta kun neuloo uuden mieleisen tuleville pakkasille. Kesällä tein hänelle Pikkuveljen (R) samoista langoista ja nämä langat siis oli jäänyt yli, joita ajattelin nyt hyödyntää. 
Pojalta kysyttäessä millaisen pipon hän haluaisi (vaihtoehtoisista väreistä), tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä: ruskea pipo, jossa on keltaisia sydämiä ja punainen tupsu. Ei siis punaisia sydämiä tai raitoja tai mitään. Selvennykseksi, että nuoresta iästään huolimatta kyseinen yksilö on erittäin tyylitietoinen ja värisilmää hänellä on koko suvunkin edestä *kateellista pihinää*. 
Esim. kysyttäessä mieluisempaa väriä vihreän ja oranssin väliltä kuului vastaus ponnekkasti: punainen. Joka itse asiassa on aivan loistava väri, koska se on myös allekirjoittaneen lempiväri.
 
My sister's 3,5 years old son didn't want to use a hat, which I knitted for him last year. So of course his nice aunt knits a new hat for him. I did a Pikkuveli (R) for him last summer and I had some yarns as left overs. I suggested the colors of Pikkuveli and asked what kind of hat he would want to have. Answer was bright and clear: a brown hat with yellow hearts on it. And a red pom-pom on top. Nothing more. No stripes or anything. Let me say that he has incredible sense of style and colors *jealous*. 


Noh, kyseisessä pipossa ei kuitenkaan saanut siis olla kuin punainen tupsu. En sitten uskaltanut lähteä revittelemään esim. punaisella virkatulla reunalla tai nauhoilla...
Sydämistä olisin halunnut hieman erilaiset, mutta laiskuus iski enkä jaksanut itse niitä piirtää. Vaikka vaiva tuskin olisi ollutkaan kovin iso... Tupsun tekeminen sitten ainakaan 20 vuoteen oli hauskaa :)





Pipo on aloitettu ylhäältä neulomaan. Lisäyksiä tein ohjeeseen poiketen 96 silmukkaan asti. Neuloin kunnes mitta päälaelta oli 11 cm ja aloitin intarsia -osion. Vaikka kuinka yritin muka jättää lankalenkit tarpeeksi löysiksi, ne vähän kiristää. Niitä yritin sileytyksessä sitten vähän fiksailla. En myöskään tehnyt ainaoikein-reunaa, kuten ohjeessa oli. Kun pipon mitta oli 18 cm päälaelta päättelin keskeltä edestä 34 silmukkaa. Korvaläpille jäi siis 18 silmukkaa/läppä ja takaosalle 22 silmukkaa. Korvaläppäkerroksia neuloin kunnes oli 8 silmukkaa jäljellä ja päättelin ne. Reunaan virkkasin kauttaaltaan kiinteitä silmukoita.

Nyt vähän jännittää, että kelpaako pipo ja onko se liian iso. Meni meinaan ton täällä kotona pyörivän pojankin päähän. No, jos sileytyksessä oisin onnistunut vähä kutistamaan ja mahtuupahan kypärämyssy alle.

EDIT: Pipo oli hyvinkin mieleinen, saajan silmät oikein tuikkivat onnesta :) Hieman ehkä iso, mutta kypärämyssyn kanssa sopiva. Ja onpahan vähän kasvunvaraa.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Kas kassi heiluu näin

Olin tuossa taannoin opetusharjoittelussa jonkun aikaa ja opetuslapsikseni sain Helsingin Normaalilyseosta yhden seiskaluokan kässäryhmän. Opetin heitä kahden viikon ajan ja aiheeni oli kassin ompelu. Oppilaat olivat ensin tehneet valmiin laukkukankaan kloriittivärjäyksellä. He olivat painaneet tai maalanneet kassiin kloriitilla joitakin kuvioita, joita sitten lähdimme korostamaan ompelukoneella ommellen.

Oppilaat eivät olleet oikein tyytyväisiä kloriitin synnyttämään kuvion väriin ja tuntuivat aluksi muutenkin innottomilta, joten päätin innostaa heitä tekemiseen tekemällä itse samanlaisen kassin. Kassikangas on mustaa markiisia, 100 % puuvillaa. Maalasin ensin pensselillä kankaalle kirjaimia, jonka jälkeen pysäytin prosessin kastelemalla kankaan.
Taskukankaan sidoin palloksi ja upotin kokonaan kloriittiin ja pidin siellä jonkin aikaa. Taskusta tuli lopulta vihreä.

Sitten alkoi kassin koristelu. Noh, innostuin hieman koristelusta ja projekti ehkä karkasi käsistä... Eilen sitten viimisiä paljetteja ompelin kiinni. Ainakaan kukaan kotona ei voi sitä pölliä, koska se on kuulemma liian tyttömäinen :) Ja mikä tärkeintä, oppilaat innostuivat tekemisestä.

I was in training for two weeks. I taught 7th grade students (one small group) at an elementary school. My subject was teaching sewing with a sewing machine. They had  dyed a bag fabric with chlorite and after that we decorated them. I made a bag of my own, so they could get some ideas and inspiration.


 


Heijastinnauha hiukan loistaa salamavalossa. Käytin harmaata ja vihreää heijastinnauhaa.

Tasku on ommeltu yläpäärmeeseen kiinni.






Kantimessa on vihreää heijastinnauhaa.

Sisäpuolelle on ommeltu kantimien kohdalle nepparit. Sisällä on myös pieni tasku matkakorttia varten.

Piti kirjoittaa myös sydämellisestä piposta, mut hermo meni tähän tekniikkaan. Jos joku fiksu tietää helpon tavan muokata ja asetella näitä kuvia, niin ohjeita otetaan ilomielin vastaan. Välillä käy ajatuksia siitä, että olikohan tää blogi nyt sittenkään ihan viisasta, tapana kun on tuhrata tuntitolkulla ja kaupan päälle hävittää kaikki aikaansaannos :> Onneks näin flunssasena ei oo voimia turhautua. Pipo sitten myöhemmin kehiin.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Kaivetaan kuva esiin...

Kävin eilen vedostuksen jatkokurssilla. Itse kuvien vedostamisestahan on aikaa vaikka kuinka, mutta kyllä se sieltä taas muistiin palautu, kun vähän potki. Hommaan kuitenkin meni aika paljon kauemmin mitä oli tarkoitus... Ja lopputuloksena yksi kuva! No, tekniikka ainakin tuli selvälksi, sen jos sitten jatkossa muistais.Kuviksi valitisin kesällä Kreetan reissuilla räiskimiä otoksia, kiitos vaan Petralle kameran lainasta. Filmit oli kehitetty tässä taannoin jo valmiiksi, niille vaan ei ole ehtinyt tehdä vielä mitään.

I was proofin photos yesterday. The film was b&w film and I have taken the photos last summer, when we were at Crete.
 
Ensin otettiin yhdestä filmiliuskasta vedos ja sitten valkkasin kuusi liuskaa pinnakkaisiin.




Sitten valkkasin kuvan, jota lähtisin "photoshoppaamaan". Ensin otin koeliuskan maaosasta, joka oli hyvin tummaa. Oikealla on aika ollut 15 s ja sen jälkeen aina 2 s lisää, raja menee noin sentin välein. Tämän perusteella kuvan alareunan valoitus tapahtui muistaakseni 18 sekunnilla. Ehkä hiukan vähempikin olisi riittänyt.



Sen jälkeen siirryin taivaan kimppuun. Olikohan mulla ensin 15 ja sitten kaksi. Joo, ei ole nähtävissä mitään eroja, taivas on aivan puhkipalanut.


Toiseen liuskaan laitoin aluksi 40 sekuntia ja lisäsin aina 15 sekuntia. Siellä alkoikin tapahtua vasemmassa reunassa, siellä sittenkin oli jotain! Tässä ei nyt tietenkään näy mitään...



Lopulliseen kuvaan tein alaosan 18 sekuntia, keskiosalle annoin valoa 1 minuutti 42 sekuntia ja taivasosalle vielä yhden lisäminuutin. Lopputulos on tällainen:




Itse olen ihan tyytväinen kuvaan, aina voi tietty hioa lisää. Ja tulipahan tekniikka selväksi. Mitähän kivaa tällä kuvalla keksis...
Yritin yhdestä valottuneesta kuvasta kaivaa jotain esiin, mutta ei. Filmillä se näyttää ihan hyvältä, mutta vaikka kuinka antoi valotukseen aikaa, niin ei. En jaksanut alkaa enempää säätää, oli nälkä ja väsytti. Toisen kerran sitten. 
Mutta kyllä oli kivaa!

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Vihdoinkin!

No onhan tätä jo vuoden päivät mietitty ja nyt sitten päätin tähän ryhtyä. Jos sitä sitten noita omia tekeleitä tulis tallennettua, hiukka paremmin, niin ois ehkä helpompi myöhemmin tarkastella mitä on milloinkin tehnyt ja millä ohjeilla... Lähinnä tää toimii siis mun  portfoliona, mutta jos joku eksyy tätä joskus lukemaan, niin kiva juttu :) 
Mä vaan mietin onko mulla aikaa, mutta ehkä sitä sitten löytyy. Tulee sitä kuitenkin blogeja itse kahlattua läpi liikaakin, etenkin viikonloppuisin. Ja toinen juttu; osaako tätä tällainen tekniikan ihmelapsi käyttää?! Kuitenkin niinkin loistava oon esim. printtauksen suhteen, et tuskin koskaan saan ekalla oikein (joo älkää kysykö miten mä töissä pärjään, kuitenki kun töissä oon niin tulee muutama printti tulostettua/työvuoro). Vikahan tietty on printterissä ja tietokoneessa, ei käyttäjässä.