Näytetään tekstit, joissa on tunniste opetus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opetus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Perusteet hallintaan






Harjoittelussa opetin seitsämäsluokkalaisille neulontaa. Koska en ole tehnyt perussukkia aikoihin, halusin sellaiset tekaista. Vähän kuin opetusmateriaaliksikin, jotta saatoin omasta työstäni näyttää heille työvaiheiden tekoa. Mielestäni näissä tuli hauskasti kantalaput juuri erivärisinä. Yllä olevissa sukissa näkyy myös selkeästi tuo, että miten värit kasaantuvat eri tavoin langan eri kohdista aloitettuna. Vasemmassa sukassa limet, vihretä ja tummat raidat sekoittuvat jalkaholvin kohdalla, oikeassa taas puolet jalkaholvista on lime-tumma raidoitus ja puolet vihreä-tumma.




Ensimmäisen sukan neulottuani, itselleni siis, siskonpoikani sattumalta sovitti kyseistä sukkaa. No kuinka ollakaan, se passasi hänen seitsenvuotiseen jalkaansa täydellisesti. Varastoissani oli vielä toinen väri samanmerkkistä lankaa, josta olin aikoinani meinannut tehdä kait säärystimet. Ajattelin sen värimaailman sopivan paremmin siskonpojalleni, joten tein ihan aavistuksen terästä lyhyemmät sukat hänelle.

Kiva oli tehdä pitkästä aikaa paksummalla langalla ja tällaista ihan perusjuttua, koska näistä tuli nopeasti valmista. Ihana oli myös lankakin neuloa, todella pehmeää. Ja muuten, onpa omassa sukkaparissani sattunut lasku-/ajatusvirhe kantalappua väsätessä, mutta eipä tuo näytä missään vaikuttavan. Täytyisi useammin tehdä tällaisia projekteja, niin sitä tuntisi saavansa joskus jotain valmistakin :) 


I taught knitting for 7th graders in my practice so I  knitted some teaching samples, as for example basic socks. First one I made for myself but it perfectly fitted for my nephew so I knitted another pair for him. I think the yarn was really lovely and soft to knit. It was fun and refreshing to knit something basic out of thicker yarn that I usually use. And I made these so fast! Definitely should make more often these kind of projects so that I would feel that something finishes at some point.

Ohje: omasta päästä/perussukkaohje (luotu 36 s, 2 oikein 2 nurin -joustin)
Lanka: Hjertegarn Ragg-stroempegarn, 70 % villa, 30 % polyamidi
Väri: Vaalea sukka 5499, tumma sukka 3299
Menekki: vaaleat 78 g, tummat 70 g
Puikot: 4,5 mm ruusupuiset sukkapuikot
Tiheys: 19 s x 24 krs /10 cm
Koko: vaaleat EU 36, tummat  EU 35-35,5

lauantai 13. syyskuuta 2014

Neulesirkus




Täällä on varsinainen neuletehtailu käynnissä. Tulee mallitilkkua, nurjaa, oikeaa, joustinta, raitaa, säärystintä, pipoa, tuubihuivia, lapasta, sukkaa jne. Ai miksi? Koska suoritan viimeistä harjoittelupätkääni ja sattumalta sain aiheekseni opettaa seitsämäsluokkalaisille neulontaa. Nythän tämä täti vasta hurahtikin! Koska eihän ne lapsukaiset osaa hahmottaa, jos ei ole mitä kokeilla käsillä ja nähdä konkreettisesti. Teemaksi päätin sirkuksen ja kyllä tämä aikamoista sirkusta itsellekin on.


Kuvissa on vain osa tuotoksista, koska osa on koulussa ja osa vasta päässäni. On mukava pitkästä aikaa neuloa paksuilla puikoilla ainaisten parimillisten sijaan. Tosin innostuin paksusta langasta taannoin, mutta vielä en ole löytänyt riittävän paksua. Paksuja lankoja oli kuitenkin tullut lisää parin viikon sisällä, joten ehkä täällä Pohjolassakin kohta saa superpaksua (tai neuloo kahta samaan aikaan). Mutta aivan järkyttävän ihanaa on tuo Vikingin Alpaca ja Eco-Alpaca, mä olen niin rakastunut. Ja niin olivat ne oppilaatkin.

Harjoittelussa hirvittää se, että olen todella huono tekemään päätöksiä ja pähkäilen sopivia lankoja pitkään. Nyt minun täytyi käydä ostamassa oppilaiden langat heidän ennalta annettujen toiveidensa mukaan. Kuitenkaan nettisivut eivät vastanneet kaupan oikeaa valikoimaa, joten jouduin tekemään päätöksiä oppilaiden puolesta. Harmittaa jos he olisivat halunneet värikkäämpää, sillä nettisivuilla oli tarjolla vain tyyliin mustaa lankaa. Täytyy toivoa, että eivät suuria traumoja saa, ja että päätökset ovat jotakuinkin olleet tyydyttävät. Mutta kaikista parasta kuitenkin on se, että voin neuloa ihan "luvan kanssa" ja hyvällä omallatunnolla :) 

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Nahkatakki




Takki kokonaisuudessaan

Vuori kokonaisuudessaan
Kauluksen erilaisia käyttömahdollisuuksia
Neulekaulus
Hihojen erilaisia käyttömahdollisuuksia

Tikkauksia
Palmikot.
Helmaresorissa edessä sekä sivuilla kolme palmikkoriviä vierekkäin.
Kauluksen sekä hihojen molemmilla sivuilla yksi palmikkorivi. 
Neuleissa olen käyttänyt lankana Noron Silk Garden Sock -lankaa, väri S313. Olen neulonut kaikki kappaleet omasta päästä. Kaiken kaikkiaan lankaa meni melkein 2 täyttä kerää. Joskus jos haluan, voin poistaa resorit tai neuloa uudet. Hiharesoreissa neuletta näkyy tarkoituksella pari senttiä.


Valmistusprosessi: 

Olen maininnut aiemmissa postauksissani, että tein opiskelujeni puitteissa itselleni nahkatakin. Ajatuksenani oli valmistaa todella yksinkertainen malli. Vielä suunnitteluvaiheessakaan malli ei ollut täysin selkeänä mielessäni. Ainoat kriteerit asetin takin pituuden suhteen; en halunnut sen olevan alalantiolle asti, mutta koska selkäni on pitkä ja palelen helposti sitä kautta, täytyi takin ylettyä ainakin ylälantiolle. Päädyin kompromissiin ja päätin jatkaa takin pituutta neulomalla siihen resorin, joka yltää alalantiolle. Myös voimakkaan notkoselkäni vuoksi tiesin kokemuksesta, että minun oli tehtävä keskitaan kohdalle sauma, jotta vaate istuisi nätisti.

Etukappaleet. Rintamuotolaskos on suljettu ja hävitetty pystysaumaan.
Kaavassa näkyy hento pääntien vino apuviiva. 

Takakappale. Yläosassa näkyy takakappaleen pystysauma, johon myös olkamuotolaskos on lopulta hävitetty.
Kädentien kohdalla keskitakakappaleen kaarrokeviiva. 

Tasku kuositeltuna sivuetukappaleelle.
Sivuetukappale muodostuu siis kahdesta osasta, ylä- ja alaosasta. 
Kauluksen piirsin hupun kaavanpiirto-ohjeen mukaan mitaten sopivan korkuisen kauluksen jättäen hupun päälaen pois. Koska en halunnut kauluksen reunaa keskietuun, siirsin sitä reilusti sivummalle, jotta se ei näyttäisi virheeltä. Halusin myös, että kauluksen yläosan saa taitettua sivuille, jolloin alta paljastuu pystykaulus, joka myös on neulottua resoria. Resorissa kulkee vetoketju keskiedessä. 

Valmistin lakanaproton, josta katsoin saumojen paikkoja tehden niihin joitakin muutoksia. Valmistin myös täsmällisen proton puuvilla/polyesterikankaasta, jota käytän kevät/kesä/syystakkina. Takki tosin ei vieläkään ole aivan valmis, esittelen sen myöhemmin.  

Nahkatakin valmistuksessa jouduin joitakin kohtia hieman pohtimaan ja purkamaan, koska en ollut kaikkia ratkaisuja ja tikkauksia kokeillut prototakkiin. Jotkin tikkaukset tuli ommella ennen seuraavaa työvaihetta ja jotkin olisi tullut ommella vasta viimeisenä ennen vuorin kiinnittämistä. Esimerkiksi taskunsuun tikkaus tuli ommella lähes heti. Taskunsuuhun olisi myös tullut kiinnittää nepparit heti, sillä myöhemmin jouduin purkamaan vuorta ja kikkailemaan, että sain nepparin vastakappaleen kiinni.

Nahkaa minulla oli kolme vuotaa käytössäni. Leikkasin kaikista kappaleista omat kaavat, joita olikin yhteensä 32 kappaletta.

Leikkuu.
Kaavat ovat muutaman millin levyisellä kaksipuoleisella teipillä kiinni.
Kaikki mitä jäi. Tästä jämästä on vielä leikattu nauhat kaulukseen ja ranteisiin.
Isoin pala on kooltaan noin 0.5 m².


Koska halusin tämän takin olevan olemukseltaan löysä, en tukenut sitä juuri lainkaan, vaan ainoastaan taskunsuut, kädentien takakappaleelta ja rannekkeiden ja helmakaitaleen toisen puolen. Kuitenkin nahka oli joistakin kohdin ohuempaa, joten niihin kohtiin laitoin hyvin ohutta ja joustavaa tukikangasta, jolloin se on vahvistavana ominaisuutena, mutta huomaamaton oikealta puolelta katsottuna (taskunsuukuvassa yllä).

"Valetikkaus" rannekkeissa sekä helmassa.
Takkia valmistaessa keksin protosta poikkeavia parempia ratkaisuja. Takissani on pakko olla taskut, koska säilytän siellä tavaroita. Kuitenkin tähän malliin niistä tuli todella matalat, hyvä että puhelin edes pysyi siellä. En voinut kuitenkaan taskunsuuta nostaa ylemmäs, koska se oli jo aika ylhäällä (vyötärön kohdalla) ja alareunassa helmakaitaleen ommel otti vastaan. Keksin kuitenkin tikata ompeleen vain päällimmäiseen helmakaitaleeseen (ns. valetikkaus) ja alahelmakaitaleen ompelin vuorin ja resorin kanssa yhteen, jolloin taskua oli mahdollista syventää vielä nelisen senttiä. 


1. kriisi. Miehustan väljyys kädentiellä.
En saanut kaikkea ommeltua ihan ensimmäisellä kerralla putkeen, joten olen joutunut joissakin kohdin purkamaan ja ompelemaan kahdesti. Nahka on kuitenkin kestänyt tämän, sillä ommel on tullut samaan kohtaan. Ensimmäinen varsinainen kriisi tuli kädentietä ommeltaessa. Miehustan kädentie oli tarkoista kaavoista ja prototakin ompelusta huolimatta suurempi kuin hihan pyöriö. Väljyys oli etenkin takakappaleen puolella. Luulen, että tämä johtuu mm. siitä että olin tukenut prototakin miehustan yläosan kokonaan. Lisäksi nahka materiaalina on elävää ja "venyvää". Ratkaisin ongelman tukemalla takin takakappaleen yläosan sekä ottamalla vähän enemmän takakappaletta sisään olka- sekä sivusaumasta.




Toinen kriisi tuli ommeltuani hihan. Olin ensin aputikannut hihan 1 cm:n saumanvaroilla (oikeat sv:t 1,5 cm). Hiha oli hyvä ja en sen kummemmin kiinnittänyt asiaan huomiota, vaan ompelin hihan kysesellä 1,5 cm:n saumanvaroilla. No sehän sitten hieman kiristi olkavarren (käden takaosa) kohdalta. Eipä siinä sitten sille mitään voinut enää tehdä, ellei olisi halunnut rei'itettyä kädentietä. Toisen hihan ommeltuani ei tilanne kuitenkaan näyttänyt niin pahalta ja toivon, että se käytössä löystyy tarvittavan määrän. Eikä sitä välttämättä huomaa, ellei oikein tarkasti katso.

Kaulusresori  

Tukinauhaa ompelin kädentien ympäri
sekä vetoketjun saumaan neulottua pintaa vasten.



3. kriisi. Reiät kappaleissa, kun alalanka loppui alkuunsa kauluksessa. 
Kolmas ja iso kriisi tuli ommeltuani kauluksien pääntiet yhteen. Nahkakerroksia oli neljä, takakappaleen kohdalla lisäbonuksena neule- + trikooresori sekä nahkainen muotokaitale ja mm. olkasaumanvarat, jolloin kerroksia oli vähintään 12. Sain surrutettua pääntien kieli keskellä suuta ja pakarat jännityksestä kramppautuneena (tämä oli takin kriittisin vaihe), ilman että neulakaan katkesi, mutta lopussa huomasin alalangan loppunen. Siinä vaiheessa pääsi pieni turhautunut "Arvasin"-kommentti. No eipä mitään, alalanka oli loppunut heti alkuun, tehnyt vain kaksi pistoa! Siinä vaiheessa ei tullut edes sanoja suusta, ennemminkin lievä shokkitilanne kehkeytyi päälle. Tämä siitä syystä, että kone oli tietenkin tehnyt reiät nahkaan ja tiesin, että se olisi sula mahdottomuus saada pistot osumaan täsmälleen samoille kohdin kaikkien kerrosten läpi, sitä ommeltavaa kun parhaimmillaan oli 1 cm:n paksuuden verran. Asia yön yli hautumaan ja seuraavana päivänä ongelmanratkaisuun. Ei auttanut muu kuin ommella uudestaan samasta kohtaa ja toivoa, ettei reikiä näkyisi ulkopuolella. Otin puoli milliä enemmän sisään ja ei niitä sitten onneksi näkynytkään.  




Takin vuoriin oli tarkoitus painaa etsipainannalla keskelle selkäkappaletta sama runo kuin runomekossa. Kuitenkin selän väljyyden vuoksi teksti ei olisi ollut yhtenäinen, joten päädyin painamaan runoja sikin sokin. Vuori on 100 % puuvillaa, mutta hihat tein 100 % viskoosivuorisatiinista, jotta käsi on helpompi sujauttaa sisään. Hihoihin en painanut mitään, koska ne eivät mihinkään näy.

Vuorin ja miehustan yhteenompelussa ei ilmennyt suurempia ongelmia. Kääntöaukon jätin toiseen hihaan, mutta ennen sitä ompelin helman suurimmaksi osaksi kiinni. Helma on myös liimattu ja lisäksi ommeltu sivusaumojen kohdalta parilla pistolla saumanvaroihin, jotta se pysyy ylhäällä. Etusivukappaleiden kohdalta en tätä tehnyt, jotta sain syvemmän taskun. 

Saumojen avaus ja liimaus.
Takin saumat olen avannut tapettipyörällä ja liimannut sen jälkeen maitoliimalla. Ei muuten rautakaupassa tunnettu sanaa maitoliima, luulisin että lateksiliimalla löytyy vastaavaa ainetta. Itsellä sattui kuitenkin olemaan maitoliimaa joku vanha pullo.

"Virhe"
Neppareita kiinnittäessä kohtasin viimeisen kriisin. Vaikka olin kuosittelussa vienyt etukappaletta vasemmalle reippaasti sivuun (4 cm), niin silti se näytti virheeltä, eli keskietu ei ihan osunut keskelle. Neppareita piti alun perin tulla vain yksi rivi. Asiaa hieman hauduteltuani keksin  laittaa kaksi neppaririviä, jotta keskietu jäi rivien väliin. Neuleresoriin laitoin vain ommeltavat nepparit. Olin ajatellut palmikkoreunojen osuvan päällekkäin, mutta aloitin neulomaan resoria vasta mallia mietittäessä, jolloin en ollut loppuun asti miettinyt kiinnitystä. Resori tulee 4 cm keskiedun yli sen vuoksi, että halusin reunojen osuvan nahkatakin reunan kanssa samaan pystylinjaan. 

Loppusanat:

Kaiken kaikkiaan olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen, sillä tämä oli ensimmäinen koskaan valmistamani nahkavaate. Ongelmanratkaisu oli erilaista, koska mitään ei voinut purkaa ja suurentaa, ilman että jälkiä olisi jäänyt. Se mitä oli tehty, oli tehty. Kuitenkin materiaalia oli erittäin ihana ommella ja työstää, eikä tässä virheet (esim. tikin heitto) näy samalla tavoin kuin prototakissani. Ompelua tietysti auttoi minun mahtava ompelukoneeni, 10 vuotta vanha Pfaff, koska siinä on olemassa yläsyöttö ja se ompelee vaikka neljäkerroksista muovimattoa (liikkeessä testattu silloin). Tietysti aikaa meni neulojen ja lankojen vaihteluun. Toisaalta vaihdoin neuloja turhaan, sillä kone olisi ommellut näin ohutta nahkaa tavallisella nro 80 neulalla (testasin myöhemmin). En tosin tiedä olisiko neula katkennut tuolloin. Nyt käytin siis pääasiassa nro 90 nahkaneulaa, pääntietä ommellessa vaihdoin suosiolla nro 100. 




perjantai 5. huhtikuuta 2013

Trikoopipo ja hyvää mieltä

Matot on kudottu ja monta muuta sisustusprojektia on kesken. Toivon, että saisin ne piakkoin valmiiksi jotta ne olisivat hoidettu kun saan matot kotiini, ovat arvioinnissa tällä hetkellä. Pääsiäisenä oli tarkoitus tehdä paljonkin asioita, mutta elämäni flunssa kaatoi viikoksi sohvalle eikä neulontaa jaksanut edes ajatella. 

Tänä keväänä olen opiskelujeni puolesta myös parissa  mielenkiintoisessa projektissa mukana. Ensimmäiseksi: Olen ainedidaktisessa proseminaarissa työskennellyt ryhmässä, jossa teimme ohjeen kääntöpipoon ja ruusuille. Ne ovat molemmat valmistettu trikoosta. Materiaalina olemme käyttäneet siis vanhoja trikoopaitoja, joita itsellä ainakin löytyy pilvin pimein. Tarkoituksena olisi ladata sivulle lisää erilaisia koristeluideoita sekä ruusujen käyttömahdollisuuksia tässä lähiaikoina, materiaalina edelleen trikoo. Käykää kurkkimassa täältä. 

This spring I have been in a couple of projects and in one of them I made with my class mates a sewing pattern for a (doublesided) tricot hat and a rose. Unfortunately it's in Finnish but there's still pictures. If you got interested you find the pattern in here. Below you can see the hat with roses.

Tässä esimakua piposta:



Toinen kevään projekti. Tulevana maanantaina 8.4. järjestämme käsityön hyvän mielen osoituksen (eli flash mobin) Helsingin rautatieasemalla klo 16. Projektin tilaajana on Taito Group ja olemme ideoineet tapahtumaa soveltavan harjoittelun kurssilaisten kanssa. Aiomme siis kello 16 esittää performanssin ja toivomme paikalle myös muita käsityöihmisiä tekemään jotain työtään muutaman minuutin ajaksi. Pidemmäksikin aikaa saa jäädä. Tervetuloa siis kaikki osallistumaan ja kaverin saa tuoda myös :) Lisätietoa tapahtumasta täällä ja Facebookissa. 

lauantai 23. helmikuuta 2013

Kankaankudonnan vaiheita

Tässä lisää kankaankudonnan eri vaiheita, kun loimea rakennetaan puihin. 

Kun loimi on vedetty takatukille (ensin jaettu käärinpirtaan oikean lankatiheyden mukaan), nostetaan tiuhtavarret ylös ja tehdään niisintä kunkin niisinnän mukaan (ensimmäinen niisivarsi ylin rivi eli lähinnä rakennekuvaa).



Pirtaan pistely niisinnän jälkeen. Pirta valitaan sen mukaan mitä on lankoja senttimetrillä. Eli minulla 2 lankaa/cm, joten pirran numero 20. Pirrasta merkitään loimen keskikohta ja reunat. 



Pirtaan pistelyn jälkeen pirta on kiinnitetty luhaan kiinni ja tiuhtavarvat vedetty taakse ja reunalangat solmittu, jotta tiuhtavarret pysyvät. Tiuhtat solmittu kiinni takapuulle, jotta eivät liiku kudottaessa.

Alkusolmut:








Vipusten y-narut kulkevat jokaisen niisivarren takaa loimen keskeltä ja suoraan. Kaikki samojen loimien välistä, vaikka kuvassa näyttävät olevan limittäin.

 Sidonta:
"Maa on musta ja taivas valkoinen" Eli mustat ruudut kiinnitetään alavälittäjiin ja valkoiset ylävälittäjiin. Jaa polkuset loimen molemmin puolin tasaisesti. Huomaa että sidoskuva on kutojaan päin oikein päin, eli sidosta tehdessä itseen päin ylösalaisin. Eli oikein päin katsottaessa kuvaa on poljenta rakennekuvan oikella puolella ja niisintä alapuolella. Ensimmäinen niisivarsi on siis ylin rivi eli lähimpänä rakennekuvaa, ensimmäinen polkunen vasemmalla eli myös lähin rakennekuvaa.  


Ylävälittäjät sidotaan niisivarsien alarimaan (naru tulee samasta kohdasta kuin vipusten naru), alavälittäjät vipusnaruun. Eli mahdollisiman lyhyt ja pitkä välimatka. Kutojasta katsottaessa välittäjäparissa ylävälittäjä on alavälittäjä etupuolella, eli vipusten pitkä naru kulkee ylävälittäjän takapuolella (yllä olevassa kuvassa tuo toinen naru vasemmalta).


Koska niisivarsia ja polkusia on vain neljä olen sitonut polkuset ylä-ja alavälittäjiin jättäen aina joka toisen reiän väliin. Eli kun katsoo polkusia, kulkevat narut vain joka toisessa polkusessa. Myöhemmin kudottaessa eivät viriöt auenneet kunnolla, koska välittäjät ottivat toisiinsa kiinni (hajautetusta sidonnasta huolimatta) Siirsin puiden sivusta alavälittäjät yhtä pykälää alemmas. Tämän seurauksena myös vipusten naru piti kiinnittää pykälää alemmas, jotta alavvälittäjät ovat vaakatasossa. Myös polkusten sidontaa piti siirtää pykälää alemmas, jotta välittäjät eivät osu polkusiin. Kaikki tämä lopulta auttoi ja viriöt aukesivat paremmin. 


Kankaankudonnassa on siis hyvin tärkeää että kaikki asiat ovat joko pystysuorassa tai vaakatasossa. Polkuset voivat tarvittaessa olla aavistuksen yläviistoon. 

 Ja sitten ei kuin kutomaan :) 




tiistai 1. tammikuuta 2013

Nightmare

Olen tässä sitten onnistunut tekemään kaksi pesumokaa lähes perättäisinä päivinä. Ensimmäinen oli ihan perus paperinenäliina mustissa neulevaatteissa, mutta entäs tämä toinen? Pesin taloyhtiön koneessa ensimmäistä kertaa villaohjelmalla. Hengissä koneesta selvisivät villasukat ja perusneule, jossa puuvillaa suurimmaksi osaksi. Eniten harmittaa ja surettaa Birchin kohtalo. Olen aiemminkin pessyt sen kotikoneen villaohjelmalla, jolloin sille ei käynyt mitään, enkä siis osannut olla huolissani. Tässä tämänkertainen tulos: 

I have done two washing mistakes in two days. First one was basic paper handkerchief with black knittings but what about this another mistake? I washed for the first time with the wool program with the public washing machine (used by residents of this building). Wool socks and a basic cardigan (mainly out of cotton) survived it. The most horrible thing happened to the Birch. I have washed it before with the wool program with my own washing maschine and nothing happened to it, so I wasn't worried aout washing it. Here you can see the result of this time: 



Lienee sanomattakin selvää, kuinka paljon minua tällä kertaa itkettää, harmittaa ja ottaa päähän. En ymmärrä mitä kone on tehnyt, ilmeisesti lingonnut, koska osa neuleista oli huopunut, mutta ei näin pahasti ja ne ei niinkään harmita. Näköjään tämäkään vuosi ei näytä viimevuotista paremmalta. :(

I don't have to mention how sad and dissappointed and depressed I am at the moment. I don't understand what kind of program it has been. It must have spun because some of the knittings had felted, but none of them this badly and harmfully. It seems that this year is not going to be any better than the last year :(

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Kirjoittamista

No niinhän se kesä meni ja nyt on ahkera opiskelu taas alkanut. Tai siis inhimillinen sellainen, toivottavasti. Kun en sivuainetta päässyt lukemaan (vielä) niin nyt on lukujärjestyksessä tilaa. Ja kun Kelakin on niin huolehtivainen ettei töitä tule tehtyä liikaa, niin vapaapäiviä on rutkasti viikossa. Jotka tosin voi käyttää siihen kandin valmiiksi kyhäämiseen ja pääsykokeisiin kunnolla paneutumiseen, mutta eiköhän elämällekin jää aikaa :)
Neulonutkin olen hitusen, puikkoja katkonut sitäkin enemmän, mutta niistä sitten myöhemmin. (Ei muuten kukaan satu tietämään mistä saisi 2,25 millimetrin metallisia puikkoja? Mielellään pyöröt. Valmistaako kukaan?) 

Tässä se eilen ilmestyneessä Tekstiiliopettaja-lehdessä oleva juttuni kokonaisuudessaan:


Oppimisen aika


Nyky-yhteiskunnassa tuntuu tuloksellisuus olevan kaiken perustana. Ihmisiltä vaaditaan paljon, etenkin työelämässä. Tulosta pitää syntyä mahdollisimman lyhyessä ajassa ja virheisiin ei ole varaa. Aikalisän ottavia henkilöitä ehkä hieman säälitään ja heidät kuvitellaan heikoiksi ihmisiksi. Kuitenkin kiireettömyys ja hengellisyys ovat muotia, joten miksi tämä hyvätuloistenkin herkku tuntuu hyväksyttävältä vain burnoutin saaneille uraohjuksille?
Kiire on kotiutunut työelämän myötä perheisiin eivätkä lapsetkaan välty tuloksellisuudelta.  Vanhemmat ja opettajat odottavat että lapsi suoriutuu annetuista tehtävistä mitä parhain saavutuksin, sillä huonoa koulumenestystä ei arvosteta. Opetus on usein opetussuunnitelmavetoista eikä lapsen todellisuudesta lähtöisin. Opetussuunnitelman tavoitteet halutaan suorittaa ja opetus tapahtuu kiireellä, koska aikaa oppimiselle ei ole.


Myös käsityön opetusta tuntuu leimaavan kiire. Tuntimäärä käsitöiden osalta on vähäinen, mutta silti tietyt perusasiat tulisi ehtiä oppimaan. Kun tavoitteena on valmis tuote, johon arviointikin pääosin perustuu, ei oppilaalla ole varaa virheisiin. Mielestäni ihminen kuitenkin oppii parhaiten yrityksen ja erehdyksen kautta, ja harvemmin kukaan saa käsityötään ensimmäisellä kerralla tehtyä virheettömästi.  Ei ainakaan asiaa vasta opetteleva lapsi. Mikä on siis käsityöopetuksen anti, kun kiireessä ei tunnetusti ehdi asioihin kunnolla perehtymään?
Opetushallitus teki keväällä 2010 seuranta-arvion musiikin, kuvataiteen ja käsityön oppimistuloksista 9. vuosiluokilla. Käsityön osalta tuloksista on havaittavissa, että osaaminen oli heikkoa tuotteen valmistamiseen ja menetelmiin liittyvissä tehtävissä ja vielä heikompaa oli suunnittelun osaaminen. 
Tuloksistakin on heijastettavissa kiireinen opetuskulttuuri. Käsityö tehdään usein opettajavetoisesti ja sijaa oppilaan itsenäiselle päättelylle ja ongelmanratkaisutaidolle on vähänlaisesti. Suunnittelun opetus kenties nähdään ylimääräisenä käsityöprosessin osana, joka syö kallisarvoista aikaa tekniikoiden oppimiselta.


Miten käsityönopetuksesta saisi kiireettömämpää? Miten rakentaa sellaista opetuskulttuuria, jossa jokainen oppilas voi suoriutua tehtävistä omaan tahtiinsa, silti POPSin tavoitteet saavuttaen? Voisivatko oppilaat tehdä kukin erilaisia töitä siten, että oppilas voi halutessaan yhdistää eri aiheita yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi toisen halutessa tehdä jokaisesta aiheesta jonkin oman erinäisen tuotteensa. Jos koulukäsitöissä annettaisiin suunnittelulle enemmän aikaa ja keskityttäisiin itse prosessiin, niin oppisivatko oppilaat paremmin?  Miten opetussuunnitelma tulisi silloin rakentaa ja millaisia vaikutuksia tällä olisi arviointikäytänteille?
Jos virheisiin annettaan mahdollisuus ja painotetaan, että niitä saa ja pitääkin tehdä, uskon että oppilaat eivät pelkää niiden syntymistä ja tekemisestä tulee mielekkäämpää ja antoisampaa. Mielestäni tuotetta ei ole välttämätöntä saada valmiiksikaan, sillä oppilaan tavoitteet on nähtävissä hänen suunnitelmastaan. Joka tietenkin elää työn edetessä.
Yhteiskunta muuttuu ja todennäköisesti ihmisten henkisyyttä ja sosiaalisutta arvostetaan tulevaisuudessa enemmän ja ihmisille annetaan aikaa. Havaintoja tästä on voinut tehdä mm. slow foodin saralla. Toivottavasti se siirtyy myös opetukseen niin, että aineita opetettaisiin oppilaiden oppimisen eikä sisältöjen hallinnan lähtökohdista. Niinhän sitä sanotaan, että hiljaa hyvä tulee ja harjoitus tekee mestarin. Edessä oleva opetussuunnitelmatyö on mahdollisuus ottaa oppimisen aika vakavasti.


keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Queen Silvia ja maailman kauneinta postia

Huh, kaikennäköstä ollut pitkin kesää. Tuossa "joutessani" kirjoitin Tekstiiliopettaja-lehteen artikkelin koulukäsityön kiireellisyydestä. Juttu on seuraavassa numerossa, ilmestynee syyskuun alussa kait? Kandikin lojuu mukavasti pöytälaatikossa, vähän kysymyslomakkeen teko tökkii... Miten se voikin olla niin vaikeaa ja kohta tulee kiire kyseisen homman kanssa. Kait sekin sitten viimeisenä iltana kuten tämä: 

I have been surprisingly busy lately... With "all my spare time" I wrote an article into a Finnish magazine about craft hours in schools. And my bachelor's degree is still waiting to be finished in my desk drawer. Maybe I'll write it on the last night like I did this one: 



Ohje: Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen/ Knitted Lace of Estonia (R)
Lanka: Grignasco Merinosilk, 75 % merino 25 % silkki
Väri: 001 White
Menekki: 88 g
Puikot: 4 mm  (tai 3,5) pitsipyöröt
Koko: ~ 66 x 152 cm

Äiti täytti pyöreitä ja hänelle lahjaksi tekaisin pitsihuivin ja mikä muu olisikaan ollut sopivampi kuin Kuningatar Silvia. Virheitä huivista löytyy ainakin yhtä paljon kuin kyseisestä kuningasperheestä, tai ehkä jopa enemmän :) Hyvissä ajoin aloitin maaliskuussa, mutta tietenkin aloitin tämän oikeasti vasta juhannuksen tienoilla ja sitten tätä saikin neuloa kädet verillä öitä möiten... Oli mulla kyllä pari mallikertaa jo neulottu ennen juhannusta! Mutta valmista tuli, juhlia edeltävänä yönä kello kaksi aloin huivia asettamaan sileytykseen. Että ihan ajoissahan se, hehheh. Hyvin tyytyväinen olen. Ja äiti pitää pakottaa tätä pitämään, kun ei kuitenkaan raaski.

My mother had a big birthday, so what else could have been more perfect present than the Queen Silvia Shawl. There are as many flaws -or most likely much more- in the shawl as The Swedish Royal Family has ;) I started to knit this very much on time, in March, but I really started this round The Midsummer :) I had to knit this every day and night so that my hands were nearly broken. Well, I had a couple of charts knitted before The Midsummer! At two o'clock the night before the birthday party I finished this. So I had plenty of time left. I'm very happy and I have to force my mother to wear this :)








Huiviin tilasin Etsystä  GardenOfWeedinGirliltä huivineulan eli -puikon. (Ja samalla itselle pari, krhm...) Paketti olikin maailman kauneinta postia mitä olen ikinä saanut! Ja huivineula sopii äidille ja huiviin kuin nakutettu. Harmi vaan että unohdin juhlahumussa kuvata kyseisen huivin neuloineen päivineen.

With the shawl I ordered from Etsy a shawl pin from GardenOfWeedinGril. (Maybe I ordered a couple for myself too...) When the package arrived, it was the most beautiful mail that I've ever got! And the shawl pin is the most perfect for mother. Shame on me that I forgot to take a photo on the party the shawl (and pin) on my mother's shoulders. 


Lisäksi vielä omasta juhla-asusta kuva. Hameessa on halkio vasemman reiden keskellä. Oma design ja ompelu, vuoden takaisia koulujuttuja, kun piti ommella kauluspaita ja hame. Enpä vain ole päässyt tätä käyttämään vielä ja sen kyllä huomasi kun hameen veti päälle, muutama kesäkilo tainnut tulla lisää. Eikun nehän olikin lihaksia! :D

And for the last, here's a photo of my dress. I designed and sewed it a year ago, it was one of my courses where we had to sew a shirt and skirt. And I have never wore this and I certainly noticed it when I pulled the skirt on. Maybe too many ice creams... Or is it just muscles? I prefer the last option :D