Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoneule. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoneule. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. lokakuuta 2011

Illuusiota?



Ohje: oma (R)
Lanka: Marks & Kattens Fame (itse värjätty) 75 % villa, 25 % polyamidi, Wollmeise 80 % merinovilla ja 20 % polyamidi 
Värit: petrooli ja Mause alt
Menekki: petrooli 30 g, Mause alt 30 g
Tiheys: 28 s, 20 krs
Puikot: 2,25 mm metallipyöröt
Koko: M

Kaveri halus itselleen jotkut (tosi hienot) lapaset. No minähän sellasia sitten suunnittelemaan ja väsäämään. Jostain se idea sitten vaan tuli ja ajattelin tehdä illuusiokuviolapaset. Lopulliseksi illuusioksi valikoitui tähti, jonka funtsiminen muuten ei sitten ollutkaan ihan viiden minsan juttu, kun tietty halusin sen olevan täydellinen. Yhdistelmänäkin ensin pelkäsin tuon petroolin ja tummanharmaan liian pientä kontrastia, mutta hyvinhän ne erottuu toisistaan. 


My friend wanted (some cool) mittens so I started to design and knit something. I got an idea about illusion mittens so I was quite obsessed about knitting one of those. The final shape for the illusion was a star, which wasn't quite easy to create, because I draw it few hours instead of five minutes. Of course I wanted it to be perfect.
I was a bit afraid about the combine of those yarns (I've dyed the petrol myself),  because I thought the contrast would be so similar that the illusion wouldn't show. But it does :)





Joka tapuksessa olen näihin lapasiin erittäin tyytyväinen, ne onnistuivat just niin hyvin kuin ajattelinkin, ehkä jopa paremmin :) Siis virheettömäthän ne eivät tietenkään ole ja kerran olen joutunut muutaman silmukan muutamalta kerrokselta purkamaan, mutta aika kivuttomasti valmistuivat. 
Ja oma malli vielä, jee kyllä jonkun verran saa leijua! 

Anyway, I'm very happy and pleased to these mittens, they are just like I imagined they would be! Maybe even better! Obviously they aren't flawless and I had to do some ripping, but otherwise I knitted them without troubles. And my own pattern, yey!



sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Christmas presents, vol.2

Ohje: Fingerless gloves/Stulpen, (R)
Lanka: Scachenmayr 
Nomotta Rheuma Thermal
Värit: harmaa 02066, vaaleanpunainen 02069
Menekki: harmaa 32 g, vaaleanpunainen 8 g
Tiheys: 40 s ja 38 krs
Puikot: 2,25 mm
Koko: kämmenenympärys 20 cm




Sormettomat. Anoppikokelaalle. Ei hyvät. En ole ollenkaan tyytyväinen lopputulokseen. 


Halusin tehdä hänelle reumalangasta sormettomat hänen vasemman kätensä reuman vuoksi. Niiden piti olla myös joustavat, jotta turvottaessa ei kiristä ja että mahdollinen rannetuki mahtuu myös. Päädyin perinteiseen joustinneuleeseen ja löysin kivan mallinkin, jota piti vähän muokata langan tiheyksien vuoksi.



Fingerless. For the almost-mother-in-law. I'm not happy with them. At. All. These are knitted out rheumawool, because she has a rheumatism in her left hand. That's why the pattern had to be elastic as well. 





Työ siis oli alusta asti kirottu ja tuhoon tuomittu. Meinasin ensin tehdä kuvio-osuuden vaaleanpunaisella, mutta hetken neulottuani tajusin, että vaaleanpunaisen langanhan tarvitsee kiertää mukana (tein pyöröneuleena). Sitten fiksuna likkana ajattelin tehdä oikeat silmukat vaaleanpunaisella ja nurjat harmaalla. Kesti hetken ennen kuin kädetkin tottelivat tekemään tämän. Muutaman kerroksen sitten neulottuani hoksasin, että sehän ei jousta yhtään. Ei kun taas purkamaan ja lopulta päädyin vaan raitoihin. 
Lanka oli pienen totuttelun jälkeen mukava neulottava, mutta jäljestä tulee helposti epätasaista.



These were cursed right from the start. I had some difficulties to find right combination with the colors, partly because I didn't think before knitting. So I started these few times, before found the right combination. Finally I ended up to make stripes after several cast on. The yarn was nice to knit though.







Kesken työn puikko katkesi. Ajattelin, että saan puikon korjattua, mutta ei se onnistunut enää. Sain kuitenkin neulottua nämä loppuun katkenneella puikolla. Peukaloita ei huvittanut aloittaa tekemään ollenkaan, koska ne olivat liian isot. Ja varmaan liian isoksi jäivätkin, vaikka niitä silmukoita kaventelin ja yritin saada pienemmäksi ilman purkua. Eipä ainakaan kiristä :) 
Viimeistelyvaiheessa menin pilaamaan aikaansaannoksen lopullisesti. Sileyttämisessä hieman mokasin ja vasemmasta kappaleesta tuli isompi kuin oikeasta. Yritin sitä kaikin keinoin kutistaa, mutta en onnistunut. Silloin pääsi kyllä itku kaiken sen uurastuksen ja taistelun jälkeen. Viimeisenä epätoivoisena yrityksenä kastelin molemmat ja asettelin ne nuppineuloilla sileytykseen samankokoisiksi. Tuli sitten vähän kiirus ja mm. hiustenkuivaajan kanssa yritin saada sormettomia edes kohtuullisen kuivaksi... (Ei kerrota kellekään, että tuolla tavalla pahoinpitelin villalankaa.) Niitä ei ollut edes paketoitu 15 minuuttia ennen kylään lähtöä, mutt akyllä ne suhteellisen kuivana lopulta pakettiin päätyivät. 
No joo, ei tuntunut lahjan saajakaan olevan kovin innoissaan lahjasta, että se sitten siitä uurastuksesta. Sitä kyllä osasin joka tapauksessa odottaa, ihan sama vaikka olisi ollut joku designtuote paketissa...  Ajatus kuitenkin oli hyvä. (Onnistuin muuten tämän bloggauksenkin hävittämään tässä tovin kirjoiteltuani...)



Well, while knitting, the needle broke in two pieces. I didn't feel like start to knit thumbs at all, because they were way too big. Didn't have any energy to rip them and start again, so I tried to decrease to shrink them.
Finally I ruined these when ironing with steam. The left fingerless became bigger than the right one. I tried to shrink that, but didn't succeed. Desperately  I watered them both in the end and settled them as same sizes with pins. I was in a hurry and they didn't have enough time to dry properly. I tried to dry them with a hair blower (don't tell anyone). They were still unpacked only 15 minutes before before leaving home... 
And I don't know if the mother-in-law was happy, at least she didn't show any joyful expressions on her face. Well, but I had seen that coming, I don't know if she would have been happy for anything. Good idea though and that's all what matters to me. (I managed to delete this blogpost as well, after writing it a while.)



Sentään jotain onnistunuttakin: pakettikortit. Ja aikaa meni puoli minuuttia yhden tekemiseen. Messuilta ostetulla paletilla ja ääriviivatarralla pikaisesti kartongille väänsin tuollaiset lumihiutaleet.


Something successful. Package cards for the presents. Took only half a minute each to make them with a sticker and a color palette.














Aloitin eilen Birch -huivin neulomista itselleni. Neuloinkin sitä piktälle viime yöhön ja sekä heti tänään kun heräsin. Ja olen siis edistynyt peräti kolme kerrosta, wuhuu! Eli olen purkanut yhtä kerrosta ties kuinka monta kertaa ja aloittanut koko työn välillä uudestaan, kun lanka on ollut jo niin nukkaista. Jotta työ ei vallan helppoa olisi, niin teen sen vielä kidmohair/silkki-langasta... Ehkä tv:n ääreen voisi valita yksinkertaisemman työn, etenkin, jos ohjelman tekstityksetkin ovat englanniksi.


I started to knit Birch yesterday and knitted that until late night and started right when woke up today. And I'm on row three, yippee! I have ripped one row like zillion times and started the whole work again, because the yarn wasn't usable anymore and ripped again. For extra challenge I chose kidmohair/silk -yarn... Probably I should choose some more simple work when watching TV at the same time, especially with English subtitles.



sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Sydämellinen pipo


Lanka: Cascade 220 Wool
Värit: ruskea 9562
keltainen 2415
punainen 9404 
Menekki:ruskeaa abt 50 g, keltasta ja punaista vähän
Tiheys: 18 s/28 krs
Puikot: 4mm
Koko: Lapsi, pään ympärys 52 cm





Siskon 3,5 vuotias poika ei suostu käyttämään viime vuonna väkertämääni aikaansaannosta. No mitäs täti muuta kun neuloo uuden mieleisen tuleville pakkasille. Kesällä tein hänelle Pikkuveljen (R) samoista langoista ja nämä langat siis oli jäänyt yli, joita ajattelin nyt hyödyntää. 
Pojalta kysyttäessä millaisen pipon hän haluaisi (vaihtoehtoisista väreistä), tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä: ruskea pipo, jossa on keltaisia sydämiä ja punainen tupsu. Ei siis punaisia sydämiä tai raitoja tai mitään. Selvennykseksi, että nuoresta iästään huolimatta kyseinen yksilö on erittäin tyylitietoinen ja värisilmää hänellä on koko suvunkin edestä *kateellista pihinää*. 
Esim. kysyttäessä mieluisempaa väriä vihreän ja oranssin väliltä kuului vastaus ponnekkasti: punainen. Joka itse asiassa on aivan loistava väri, koska se on myös allekirjoittaneen lempiväri.
 
My sister's 3,5 years old son didn't want to use a hat, which I knitted for him last year. So of course his nice aunt knits a new hat for him. I did a Pikkuveli (R) for him last summer and I had some yarns as left overs. I suggested the colors of Pikkuveli and asked what kind of hat he would want to have. Answer was bright and clear: a brown hat with yellow hearts on it. And a red pom-pom on top. Nothing more. No stripes or anything. Let me say that he has incredible sense of style and colors *jealous*. 


Noh, kyseisessä pipossa ei kuitenkaan saanut siis olla kuin punainen tupsu. En sitten uskaltanut lähteä revittelemään esim. punaisella virkatulla reunalla tai nauhoilla...
Sydämistä olisin halunnut hieman erilaiset, mutta laiskuus iski enkä jaksanut itse niitä piirtää. Vaikka vaiva tuskin olisi ollutkaan kovin iso... Tupsun tekeminen sitten ainakaan 20 vuoteen oli hauskaa :)





Pipo on aloitettu ylhäältä neulomaan. Lisäyksiä tein ohjeeseen poiketen 96 silmukkaan asti. Neuloin kunnes mitta päälaelta oli 11 cm ja aloitin intarsia -osion. Vaikka kuinka yritin muka jättää lankalenkit tarpeeksi löysiksi, ne vähän kiristää. Niitä yritin sileytyksessä sitten vähän fiksailla. En myöskään tehnyt ainaoikein-reunaa, kuten ohjeessa oli. Kun pipon mitta oli 18 cm päälaelta päättelin keskeltä edestä 34 silmukkaa. Korvaläpille jäi siis 18 silmukkaa/läppä ja takaosalle 22 silmukkaa. Korvaläppäkerroksia neuloin kunnes oli 8 silmukkaa jäljellä ja päättelin ne. Reunaan virkkasin kauttaaltaan kiinteitä silmukoita.

Nyt vähän jännittää, että kelpaako pipo ja onko se liian iso. Meni meinaan ton täällä kotona pyörivän pojankin päähän. No, jos sileytyksessä oisin onnistunut vähä kutistamaan ja mahtuupahan kypärämyssy alle.

EDIT: Pipo oli hyvinkin mieleinen, saajan silmät oikein tuikkivat onnesta :) Hieman ehkä iso, mutta kypärämyssyn kanssa sopiva. Ja onpahan vähän kasvunvaraa.