Niin kauan kuin lankaa riittää

Ohje: Fallen Leaf Scarf (R)
Lanka: Malabrigo Yarn Lace, 100 % merinoVäri: 9 Polarn mornMenekki: 50 g (1 vyyhti)Puikot: 3,5 mm metallipyörötKoko: ~140 x 50 cm

Koska Birchille kävi surkeasti, tarvitsin uuden huivin tilalle. Muistin, että kätköissäni oli ihanan pehmeää babymerinoa (?), Malabrigo Lacea. Joten siitä sitten korviketta neulomaan. Mallia etsin kuumeisesti netissä kunnes se sitten löytyi ja kolahti.

Because I ruined the Birch, I needed a new shawl (but not the same pattern). I remembered that I had wonderful babymerino Malabrigo Lace in my stash. After searching a while I found the perfect pattern, which spoke to me. 

Tämäkin on ollut valmis jo puolisen vuotta ja käytössä siitä asti. Neuloin mallikertaa niin kauan kunnes lankaa riitti. Lanka jäi päättelykerroksen verran vajaaksi. Onneksi äiti lahjoitti jotain valkoista lankaa, muistaakseni Novita Rosea, josta sitten neuloin tuon päättelykerroksen. Mielestäi se tuo kivasti ilmettä huiville. 

On pehmoinen huivi, tosin kooltaan ei vedä vertoja Birchille, mutta ei se haittaa. Malli oli myös muistaakseni suhteellisen helppo ja kiva neulottava.  

I have finished this about half a year ago and used it since that. I knitted the pattern until the whole skein was used. And I surely used it. I had no yarn left for a bind off round. Luckily my mother gave me some white yarn (Novita Rose?), which I used for binding off. I think it's probably lovelier this way.

The shawlette is very soft and comfortable. It's smaller than the Birch, but that's okay. And if I remember right, the pattern was quite easy and nive to knit. 

Limetuubi: 

Ohje: Omasta päästä

Lanka: Gjestal Laila, 75 % akryyli, 25 % alpakka

Väri: 114 Lime

Menekki: 200 g

Koko: 29 x 140 (puolikkaalla 70) cm

Tähän samaan syssyyn voin myös esitellä jo kaaaaauan valmiina olleen tuubihuivin, johon on myös käytetty kaikki kyseinen lanka. Ostin sitä aikoinaan kaksi kerää jostain alekorista (lähinnä värin vuoksi), mutta vähän mietitytti tuo akryyli. Päätin neulekoneella tehdä tästä niin pitkää pötköä kuin langasta riitti ja siitä tuubihuivin. Että kestäköön sen minkä kestää. En kummemmiten jaksanut edes silmukoida päitä yhteen, vaan saumurilla pistelin menemään.

Ihmeellistä tässä on se, että huivi on ollut nyt kolme talvea ahkerassa käytössä, eikä siinä juurikaan nyppyyntymistä näy. Liekö tarpeeksi tiheä neulos ja alpakka auttaneet asiaa sekä myös langan pörrömäinen ominaisuus. Hyvin on siis ollut hintansa väärti, kun tekemiseenkin meni vain puolisen tuntia :) 

And now when I'm on fire of writing, I can show you this tube scarf, which I made a looooong time ago. I bought this yarn from sale mainly for its color. I was very suspicious because of acrylic in it. I knitted this with a knitting machine as long as I had the yarn (two skeins) and after that made it as tube. I thought that I will use it as long as it last. I didn't even used kitchener stitches, just sew the ends together with the interlock machine. 

But what's interesting is that I have used  this tube like three winters now and it still hasn't pilled like any! Maybe because of its fluffy property and thick gauge and alpaca in the yarn. Really has been the worth of every penny :)

Nahkatakki

Takki kokonaisuudessaan

Vuori kokonaisuudessaan

Kauluksen erilaisia käyttömahdollisuuksia

Neulekaulus

Hihojen erilaisia käyttömahdollisuuksia

Tikkauksia

Palmikot.
Helmaresorissa edessä sekä sivuilla kolme palmikkoriviä vierekkäin.
Kauluksen sekä hihojen molemmilla sivuilla yksi palmikkorivi. 

Neuleissa olen käyttänyt lankana Noron Silk Garden Sock -lankaa, väri S313. Olen neulonut kaikki kappaleet omasta päästä. Kaiken kaikkiaan lankaa meni melkein 2 täyttä kerää. Joskus jos haluan, voin poistaa resorit tai neuloa uudet. Hiharesoreissa neuletta näkyy tarkoituksella pari senttiä.

Valmistusprosessi: 

Olen maininnut aiemmissa postauksissani, että tein opiskelujeni puitteissa itselleni nahkatakin. Ajatuksenani oli valmistaa todella yksinkertainen malli. Vielä suunnitteluvaiheessakaan malli ei ollut täysin selkeänä mielessäni. Ainoat kriteerit asetin takin pituuden suhteen; en halunnut sen olevan alalantiolle asti, mutta koska selkäni on pitkä ja palelen helposti sitä kautta, täytyi takin ylettyä ainakin ylälantiolle. Päädyin kompromissiin ja päätin jatkaa takin pituutta neulomalla siihen resorin, joka yltää alalantiolle. Myös voimakkaan notkoselkäni vuoksi tiesin kokemuksesta, että minun oli tehtävä keskitaan kohdalle sauma, jotta vaate istuisi nätisti.

Etukappaleet. Rintamuotolaskos on suljettu ja hävitetty pystysaumaan.
Kaavassa näkyy hento pääntien vino apuviiva. 

Takakappale. Yläosassa näkyy takakappaleen pystysauma, johon myös olkamuotolaskos on lopulta hävitetty.
Kädentien kohdalla keskitakakappaleen kaarrokeviiva. 

Tasku kuositeltuna sivuetukappaleelle.
Sivuetukappale muodostuu siis kahdesta osasta, ylä- ja alaosasta. 

Kauluksen piirsin hupun kaavanpiirto-ohjeen mukaan mitaten sopivan korkuisen kauluksen jättäen hupun päälaen pois. Koska en halunnut kauluksen reunaa keskietuun, siirsin sitä reilusti sivummalle, jotta se ei näyttäisi virheeltä. Halusin myös, että kauluksen yläosan saa taitettua sivuille, jolloin alta paljastuu pystykaulus, joka myös on neulottua resoria. Resorissa kulkee vetoketju keskiedessä. 

Valmistin lakanaproton, josta katsoin saumojen paikkoja tehden niihin joitakin muutoksia. Valmistin myös täsmällisen proton puuvilla/polyesterikankaasta, jota käytän kevät/kesä/syystakkina. Takki tosin ei vieläkään ole aivan valmis, esittelen sen myöhemmin.  

Nahkatakin valmistuksessa jouduin joitakin kohtia hieman pohtimaan ja purkamaan, koska en ollut kaikkia ratkaisuja ja tikkauksia kokeillut prototakkiin. Jotkin tikkaukset tuli ommella ennen seuraavaa työvaihetta ja jotkin olisi tullut ommella vasta viimeisenä ennen vuorin kiinnittämistä. Esimerkiksi taskunsuun tikkaus tuli ommella lähes heti. Taskunsuuhun olisi myös tullut kiinnittää nepparit heti, sillä myöhemmin jouduin purkamaan vuorta ja kikkailemaan, että sain nepparin vastakappaleen kiinni.

Nahkaa minulla oli kolme vuotaa käytössäni. Leikkasin kaikista kappaleista omat kaavat, joita olikin yhteensä 32 kappaletta.

Leikkuu.
Kaavat ovat muutaman millin levyisellä kaksipuoleisella teipillä kiinni.

Kaikki mitä jäi. Tästä jämästä on vielä leikattu nauhat kaulukseen ja ranteisiin.
Isoin pala on kooltaan noin 0.5 m².

Koska halusin tämän takin olevan olemukseltaan löysä, en tukenut sitä juuri lainkaan, vaan ainoastaan taskunsuut, kädentien takakappaleelta ja rannekkeiden ja helmakaitaleen toisen puolen. Kuitenkin nahka oli joistakin kohdin ohuempaa, joten niihin kohtiin laitoin hyvin ohutta ja joustavaa tukikangasta, jolloin se on vahvistavana ominaisuutena, mutta huomaamaton oikealta puolelta katsottuna (taskunsuukuvassa yllä).

"Valetikkaus" rannekkeissa sekä helmassa.

Takkia valmistaessa keksin protosta poikkeavia parempia ratkaisuja. Takissani on pakko olla taskut, koska säilytän siellä tavaroita. Kuitenkin tähän malliin niistä tuli todella matalat, hyvä että puhelin edes pysyi siellä. En voinut kuitenkaan taskunsuuta nostaa ylemmäs, koska se oli jo aika ylhäällä (vyötärön kohdalla) ja alareunassa helmakaitaleen ommel otti vastaan. Keksin kuitenkin tikata ompeleen vain päällimmäiseen helmakaitaleeseen (ns. valetikkaus) ja alahelmakaitaleen ompelin vuorin ja resorin kanssa yhteen, jolloin taskua oli mahdollista syventää vielä nelisen senttiä. 

1. kriisi. Miehustan väljyys kädentiellä.

En saanut kaikkea ommeltua ihan ensimmäisellä kerralla putkeen, joten olen joutunut joissakin kohdin purkamaan ja ompelemaan kahdesti. Nahka on kuitenkin kestänyt tämän, sillä ommel on tullut samaan kohtaan. Ensimmäinen varsinainen kriisi tuli kädentietä ommeltaessa. Miehustan kädentie oli tarkoista kaavoista ja prototakin ompelusta huolimatta suurempi kuin hihan pyöriö. Väljyys oli etenkin takakappaleen puolella. Luulen, että tämä johtuu mm. siitä että olin tukenut prototakin miehustan yläosan kokonaan. Lisäksi nahka materiaalina on elävää ja "venyvää". Ratkaisin ongelman tukemalla takin takakappaleen yläosan sekä ottamalla vähän enemmän takakappaletta sisään olka- sekä sivusaumasta.

Toinen kriisi tuli ommeltuani hihan. Olin ensin aputikannut hihan 1 cm:n saumanvaroilla (oikeat sv:t 1,5 cm). Hiha oli hyvä ja en sen kummemmin kiinnittänyt asiaan huomiota, vaan ompelin hihan kysesellä 1,5 cm:n saumanvaroilla. No sehän sitten hieman kiristi olkavarren (käden takaosa) kohdalta. Eipä siinä sitten sille mitään voinut enää tehdä, ellei olisi halunnut rei'itettyä kädentietä. Toisen hihan ommeltuani ei tilanne kuitenkaan näyttänyt niin pahalta ja toivon, että se käytössä löystyy tarvittavan määrän. Eikä sitä välttämättä huomaa, ellei oikein tarkasti katso.

Kaulusresori  

Tukinauhaa ompelin kädentien ympäri
sekä vetoketjun saumaan neulottua pintaa vasten.

3. kriisi. Reiät kappaleissa, kun alalanka loppui alkuunsa kauluksessa. 

Kolmas ja iso kriisi tuli ommeltuani kauluksien pääntiet yhteen. Nahkakerroksia oli neljä, takakappaleen kohdalla lisäbonuksena neule- + trikooresori sekä nahkainen muotokaitale ja mm. olkasaumanvarat, jolloin kerroksia oli vähintään 12. Sain surrutettua pääntien kieli keskellä suuta ja pakarat jännityksestä kramppautuneena (tämä oli takin kriittisin vaihe), ilman että neulakaan katkesi, mutta lopussa huomasin alalangan loppunen. Siinä vaiheessa pääsi pieni turhautunut "Arvasin"-kommentti. No eipä mitään, alalanka oli loppunut heti alkuun, tehnyt vain kaksi pistoa! Siinä vaiheessa ei tullut edes sanoja suusta, ennemminkin lievä shokkitilanne kehkeytyi päälle. Tämä siitä syystä, että kone oli tietenkin tehnyt reiät nahkaan ja tiesin, että se olisi sula mahdottomuus saada pistot osumaan täsmälleen samoille kohdin kaikkien kerrosten läpi, sitä ommeltavaa kun parhaimmillaan oli 1 cm:n paksuuden verran. Asia yön yli hautumaan ja seuraavana päivänä ongelmanratkaisuun. Ei auttanut muu kuin ommella uudestaan samasta kohtaa ja toivoa, ettei reikiä näkyisi ulkopuolella. Otin puoli milliä enemmän sisään ja ei niitä sitten onneksi näkynytkään.  

Takin vuoriin oli tarkoitus painaa etsipainannalla keskelle selkäkappaletta sama runo kuin runomekossa. Kuitenkin selän väljyyden vuoksi teksti ei olisi ollut yhtenäinen, joten päädyin painamaan runoja sikin sokin. Vuori on 100 % puuvillaa, mutta hihat tein 100 % viskoosivuorisatiinista, jotta käsi on helpompi sujauttaa sisään. Hihoihin en painanut mitään, koska ne eivät mihinkään näy.

Vuorin ja miehustan yhteenompelussa ei ilmennyt suurempia ongelmia. Kääntöaukon jätin toiseen hihaan, mutta ennen sitä ompelin helman suurimmaksi osaksi kiinni. Helma on myös liimattu ja lisäksi ommeltu sivusaumojen kohdalta parilla pistolla saumanvaroihin, jotta se pysyy ylhäällä. Etusivukappaleiden kohdalta en tätä tehnyt, jotta sain syvemmän taskun. 

Saumojen avaus ja liimaus.

Takin saumat olen avannut tapettipyörällä ja liimannut sen jälkeen maitoliimalla. Ei muuten rautakaupassa tunnettu sanaa maitoliima, luulisin että lateksiliimalla löytyy vastaavaa ainetta. Itsellä sattui kuitenkin olemaan maitoliimaa joku vanha pullo.

"Virhe"

Neppareita kiinnittäessä kohtasin viimeisen kriisin. Vaikka olin kuosittelussa vienyt etukappaletta vasemmalle reippaasti sivuun (4 cm), niin silti se näytti virheeltä, eli keskietu ei ihan osunut keskelle. Neppareita piti alun perin tulla vain yksi rivi. Asiaa hieman hauduteltuani keksin  laittaa kaksi neppaririviä, jotta keskietu jäi rivien väliin. Neuleresoriin laitoin vain ommeltavat nepparit. Olin ajatellut palmikkoreunojen osuvan päällekkäin, mutta aloitin neulomaan resoria vasta mallia mietittäessä, jolloin en ollut loppuun asti miettinyt kiinnitystä. Resori tulee 4 cm keskiedun yli sen vuoksi, että halusin reunojen osuvan nahkatakin reunan kanssa samaan pystylinjaan. 

Loppusanat:

Kaiken kaikkiaan olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen, sillä tämä oli ensimmäinen koskaan valmistamani nahkavaate. Ongelmanratkaisu oli erilaista, koska mitään ei voinut purkaa ja suurentaa, ilman että jälkiä olisi jäänyt. Se mitä oli tehty, oli tehty. Kuitenkin materiaalia oli erittäin ihana ommella ja työstää, eikä tässä virheet (esim. tikin heitto) näy samalla tavoin kuin prototakissani. Ompelua tietysti auttoi minun mahtava ompelukoneeni, 10 vuotta vanha Pfaff, koska siinä on olemassa yläsyöttö ja se ompelee vaikka neljäkerroksista muovimattoa (liikkeessä testattu silloin). Tietysti aikaa meni neulojen ja lankojen vaihteluun. Toisaalta vaihdoin neuloja turhaan, sillä kone olisi ommellut näin ohutta nahkaa tavallisella nro 80 neulalla (testasin myöhemmin). En tosin tiedä olisiko neula katkennut tuolloin. Nyt käytin siis pääasiassa nro 90 nahkaneulaa, pääntietä ommellessa vaihdoin suosiolla nro 100.