Runomekko

Syksyllä minulla oli suuritöinen kurssi opiskeluissani: takin ja mekon valmistus. Tein siis nahkatakin ja villa-polyesterikankaasta mekon. Tässä mekon valmistuprojekti (lopussa kuvia valmiista mekosta): 

Mekon suunnitelma, oikea yläkulma

Alun perin mielessäni oli kaksi erilaista mallia, joista lopulta päädyin työstämään suunnittelussa toista. Mekon linjat suunnittelin tarkalleen jo etukäteen, ja malli ei valmistusvaiheessa juurikaan muuttunut. Kurssin alussa ajattelin, että en todellakaan tee toispuoleista mallia ajan säästämiseksi (olen tehnyt niitä jokaisella vaatekurssilla), mutta kuinka ollakaan, tästäkin tuli etukappaleen osalta toispuoleisesti erilainen vaate.

Tein mekkoon hiuslaskokset, jotka aina pitenevät mitä alemmas laskoksissa siirrytään leikaten lopulta koko helmaosan poikki. Sitten keksin tehdä niihin vielä väljyyttä laskoksilla. Kaavaa piirtäessä minulla ei oikeasti ollut aavistustakaan miten kyseinen kaava tehtäisiin, vaan aika umpimähkään viivat piirtelin ja väljyyksiä lisäilin.

Kuosittelun aloitus.

Hiuslaskoksien ja väljyyksien piirtäminen kädentielle.

Etukappaleen kaavat protokankaalla.

Takakappaleen piuolikas kaava etukappaleen vieressä.

Etukappaleella sisällytin rintamuotolaskoksen kyseisiin väljyyksiin, joka aiheutti päänvaivaa. Laskokset tein myös siten, että niiden väljyys suureni, mitä alemmas laskoksissa siirryttiin. Tämä oli oikeastaan vahingosta ideoitu.

Takakappaleella notkoselkäni ansiosta tein keskitaan kohtaan sauman. Peruskaavassa olin sauman kohdalta poistanut jo valmiiksi 2 cm puolikkaalla. Halusin takakappaleelle myös pitkän metalliavoketjun ja takakappaleen pääntien olevan hyvin matalalla. Kuitenkaan en halunnut, että rintaliivini kiinnitysosa näkyy, joten tämän vuoksi minun täytyi pähkäillä siihen jokin ratkaisu. Keksin laittaa silkkisifonkia satiininauhalla kiinni, koska satiininauhoja löytyy (lähes?) jokaisesta ompelemastani mekosta. Hiuslaskoksille en takakappaleelle jättänyt väljyyttä, vaan kokosin ne yhdistymään vetoketjun päähän, jolloin laskoksista muodostui tavallaan rusetti.

Proton sovitus

Protokappaleeseen tuli paljon muutoksia. Keskeltä takaa täytyi poistaa 4 cm/puoli (eli yhteensä 6 cm/puoli :O) sekä vaakasuunnassa hieman, jotta sivusauma kääntyisi suoraan. Myös pääntietä alennettiin vielä lisää takakappaleella. Etukappaleella laskoksien paikkaa täytyi hieman muuttaa, sekä oikealta puolelta ottaa yhdestä laskoksesta vielä rintamuotolaskoksesta jäänyttä väljyyttä pois. 

Mekon leikkuu. Toinen takakappale piirretty kankaaseen, vasemmalla sivussa.

Mekkokangasta olin sitten ostanut ihan reippaanlaisesti, sillä sitä ei mennyt kuin 1,5 metriä. Tästä on lisäksi leikattu koko yläosan käsittävä muotokaitale, joka on kauttaaltaan tuettu tukikankaalla.  Mutta jää vielä materiaalia toiseenkin mekkoon. :)

Merkitsin kalkkipaperilla hiuslaskoksien paikat ja ompelin ne ensin käsin. Tämän jälkeen ompelin ne koneella. Etukappaleella siten, että laskokset ovat ommeltu kiinni miehustaan, eli ne eivät jää "harjanteina" ylös, kuten takakappaleella.

Mekon sovitus. Ei muutoksia.

Silkkisifongista keksin valmistaa myös etukappaleelle yhden osion mekkokankaan päälle. Halusin painaa siihen jotain ja tarkoitukseni oli painaa rusetteja, mutta jossain vaiheessa painokurssia keksin valottaa seulaan sisareni n. 11-vuotiaana tekemiä riimirunoja.  Joten päädyin painamaan yhden noista runoista. En kuitenkaan ollut ottanut huomioon, että silkkisifonki kutistuu printin viimeistysvaiheessa. Sifongin piti siis olla olomuodoltaan ryppyinen, mutta sain sen hädin tuskin silitettyä oikeaan kokoonsa. 



Kuten mainitsin, olin myös siis suunnitellut takakappaleelle silkkisifongista kappaleen, jotta rintaliivit eivät näy. Ompelinkin sen. Ja tässä lopputulos:

Alku näytti hyvältä.

Aaargh, miten se tuolleen pussittaa, korjataan. 

Joo, okei, paljon parempi.

Kunnes molemmat puolet oli ommeltu:

Sifonki näytti siltä, että minulla olisi rinnat selässä, joita varten tarvitsin pussit. (Toppini ristiin menevät olkaimet hieman hämäävät kuvassa.) Poikaystävä yritti hienovaraisesti sanoa, että ehkä sifonki pitäisi ottaa pois. Olin siinä vaiheessa jo ratkoja kädessä niitä irroittamassa ja mietin muuta ratkaisua, sillä en itsekään ollut tyytyväinen kaikista korjauksista huolimatta. Päädyin yksinkertaiseen mustaan satiininauhaan yläosassa, mekkoa sitten pidetään aina jonkun paidan kanssa tai jos liivit näkyvät niin sitten näkyvät. 

Helmaosaan ajattelin suoraa kaitaletta, jossa olisi takana nepparikiinnitys. Kuitenkin turnausväsymys iski ja päädyin ompelemaan helman vain pussiin. Saanhan joskus sitä muutettua, jos mieli tekee. 

Olen mekkoon erittäin tyytyväinen. Siitä tuli juuri niin väljä kuin halusinkin, mutta kuitenkin yläosasta istuva. Olen testannut mekkoa käytössä ja se on todella mukava, ei ahdista yhtään. Tarvitsen myös vaatteisiini taskuja, joten tässä mekossa on sivusaumassa taskut. Ne ovat sen verran syvät, että tavarat eivät pääse tippumaan. Voin myös niihin halutessani ommella piilonepparit vielä tavaroita turvaamaan.

Vetoketju aukeaa alas asti. Muotokaitaleen sauma tikattu.

Laskokset kohtaavat oikealla sivulla vyötärön kohdalla.

Laskokset ommeltu miehustaan kiinni, sekä päiden väljyydet.

Takana laskokset muodostavat rusetin vetoketjun päähän.
Vetoketjua ei ole tikattu, koska pysyy muutoinkin muodossaan.

Painettu runo.
Kirjoitettu kirjoituskoneella alun perin, roiskeet ovat oma keksintöni.