tiistai 4. maaliskuuta 2014

Nahkatakki




Takki kokonaisuudessaan

Vuori kokonaisuudessaan
Kauluksen erilaisia käyttömahdollisuuksia
Neulekaulus
Hihojen erilaisia käyttömahdollisuuksia

Tikkauksia
Palmikot.
Helmaresorissa edessä sekä sivuilla kolme palmikkoriviä vierekkäin.
Kauluksen sekä hihojen molemmilla sivuilla yksi palmikkorivi. 
Neuleissa olen käyttänyt lankana Noron Silk Garden Sock -lankaa, väri S313. Olen neulonut kaikki kappaleet omasta päästä. Kaiken kaikkiaan lankaa meni melkein 2 täyttä kerää. Joskus jos haluan, voin poistaa resorit tai neuloa uudet. Hiharesoreissa neuletta näkyy tarkoituksella pari senttiä.


Valmistusprosessi: 

Olen maininnut aiemmissa postauksissani, että tein opiskelujeni puitteissa itselleni nahkatakin. Ajatuksenani oli valmistaa todella yksinkertainen malli. Vielä suunnitteluvaiheessakaan malli ei ollut täysin selkeänä mielessäni. Ainoat kriteerit asetin takin pituuden suhteen; en halunnut sen olevan alalantiolle asti, mutta koska selkäni on pitkä ja palelen helposti sitä kautta, täytyi takin ylettyä ainakin ylälantiolle. Päädyin kompromissiin ja päätin jatkaa takin pituutta neulomalla siihen resorin, joka yltää alalantiolle. Myös voimakkaan notkoselkäni vuoksi tiesin kokemuksesta, että minun oli tehtävä keskitaan kohdalle sauma, jotta vaate istuisi nätisti.

Etukappaleet. Rintamuotolaskos on suljettu ja hävitetty pystysaumaan.
Kaavassa näkyy hento pääntien vino apuviiva. 

Takakappale. Yläosassa näkyy takakappaleen pystysauma, johon myös olkamuotolaskos on lopulta hävitetty.
Kädentien kohdalla keskitakakappaleen kaarrokeviiva. 

Tasku kuositeltuna sivuetukappaleelle.
Sivuetukappale muodostuu siis kahdesta osasta, ylä- ja alaosasta. 
Kauluksen piirsin hupun kaavanpiirto-ohjeen mukaan mitaten sopivan korkuisen kauluksen jättäen hupun päälaen pois. Koska en halunnut kauluksen reunaa keskietuun, siirsin sitä reilusti sivummalle, jotta se ei näyttäisi virheeltä. Halusin myös, että kauluksen yläosan saa taitettua sivuille, jolloin alta paljastuu pystykaulus, joka myös on neulottua resoria. Resorissa kulkee vetoketju keskiedessä. 

Valmistin lakanaproton, josta katsoin saumojen paikkoja tehden niihin joitakin muutoksia. Valmistin myös täsmällisen proton puuvilla/polyesterikankaasta, jota käytän kevät/kesä/syystakkina. Takki tosin ei vieläkään ole aivan valmis, esittelen sen myöhemmin.  

Nahkatakin valmistuksessa jouduin joitakin kohtia hieman pohtimaan ja purkamaan, koska en ollut kaikkia ratkaisuja ja tikkauksia kokeillut prototakkiin. Jotkin tikkaukset tuli ommella ennen seuraavaa työvaihetta ja jotkin olisi tullut ommella vasta viimeisenä ennen vuorin kiinnittämistä. Esimerkiksi taskunsuun tikkaus tuli ommella lähes heti. Taskunsuuhun olisi myös tullut kiinnittää nepparit heti, sillä myöhemmin jouduin purkamaan vuorta ja kikkailemaan, että sain nepparin vastakappaleen kiinni.

Nahkaa minulla oli kolme vuotaa käytössäni. Leikkasin kaikista kappaleista omat kaavat, joita olikin yhteensä 32 kappaletta.

Leikkuu.
Kaavat ovat muutaman millin levyisellä kaksipuoleisella teipillä kiinni.
Kaikki mitä jäi. Tästä jämästä on vielä leikattu nauhat kaulukseen ja ranteisiin.
Isoin pala on kooltaan noin 0.5 m².


Koska halusin tämän takin olevan olemukseltaan löysä, en tukenut sitä juuri lainkaan, vaan ainoastaan taskunsuut, kädentien takakappaleelta ja rannekkeiden ja helmakaitaleen toisen puolen. Kuitenkin nahka oli joistakin kohdin ohuempaa, joten niihin kohtiin laitoin hyvin ohutta ja joustavaa tukikangasta, jolloin se on vahvistavana ominaisuutena, mutta huomaamaton oikealta puolelta katsottuna (taskunsuukuvassa yllä).

"Valetikkaus" rannekkeissa sekä helmassa.
Takkia valmistaessa keksin protosta poikkeavia parempia ratkaisuja. Takissani on pakko olla taskut, koska säilytän siellä tavaroita. Kuitenkin tähän malliin niistä tuli todella matalat, hyvä että puhelin edes pysyi siellä. En voinut kuitenkaan taskunsuuta nostaa ylemmäs, koska se oli jo aika ylhäällä (vyötärön kohdalla) ja alareunassa helmakaitaleen ommel otti vastaan. Keksin kuitenkin tikata ompeleen vain päällimmäiseen helmakaitaleeseen (ns. valetikkaus) ja alahelmakaitaleen ompelin vuorin ja resorin kanssa yhteen, jolloin taskua oli mahdollista syventää vielä nelisen senttiä. 


1. kriisi. Miehustan väljyys kädentiellä.
En saanut kaikkea ommeltua ihan ensimmäisellä kerralla putkeen, joten olen joutunut joissakin kohdin purkamaan ja ompelemaan kahdesti. Nahka on kuitenkin kestänyt tämän, sillä ommel on tullut samaan kohtaan. Ensimmäinen varsinainen kriisi tuli kädentietä ommeltaessa. Miehustan kädentie oli tarkoista kaavoista ja prototakin ompelusta huolimatta suurempi kuin hihan pyöriö. Väljyys oli etenkin takakappaleen puolella. Luulen, että tämä johtuu mm. siitä että olin tukenut prototakin miehustan yläosan kokonaan. Lisäksi nahka materiaalina on elävää ja "venyvää". Ratkaisin ongelman tukemalla takin takakappaleen yläosan sekä ottamalla vähän enemmän takakappaletta sisään olka- sekä sivusaumasta.




Toinen kriisi tuli ommeltuani hihan. Olin ensin aputikannut hihan 1 cm:n saumanvaroilla (oikeat sv:t 1,5 cm). Hiha oli hyvä ja en sen kummemmin kiinnittänyt asiaan huomiota, vaan ompelin hihan kysesellä 1,5 cm:n saumanvaroilla. No sehän sitten hieman kiristi olkavarren (käden takaosa) kohdalta. Eipä siinä sitten sille mitään voinut enää tehdä, ellei olisi halunnut rei'itettyä kädentietä. Toisen hihan ommeltuani ei tilanne kuitenkaan näyttänyt niin pahalta ja toivon, että se käytössä löystyy tarvittavan määrän. Eikä sitä välttämättä huomaa, ellei oikein tarkasti katso.

Kaulusresori  

Tukinauhaa ompelin kädentien ympäri
sekä vetoketjun saumaan neulottua pintaa vasten.



3. kriisi. Reiät kappaleissa, kun alalanka loppui alkuunsa kauluksessa. 
Kolmas ja iso kriisi tuli ommeltuani kauluksien pääntiet yhteen. Nahkakerroksia oli neljä, takakappaleen kohdalla lisäbonuksena neule- + trikooresori sekä nahkainen muotokaitale ja mm. olkasaumanvarat, jolloin kerroksia oli vähintään 12. Sain surrutettua pääntien kieli keskellä suuta ja pakarat jännityksestä kramppautuneena (tämä oli takin kriittisin vaihe), ilman että neulakaan katkesi, mutta lopussa huomasin alalangan loppunen. Siinä vaiheessa pääsi pieni turhautunut "Arvasin"-kommentti. No eipä mitään, alalanka oli loppunut heti alkuun, tehnyt vain kaksi pistoa! Siinä vaiheessa ei tullut edes sanoja suusta, ennemminkin lievä shokkitilanne kehkeytyi päälle. Tämä siitä syystä, että kone oli tietenkin tehnyt reiät nahkaan ja tiesin, että se olisi sula mahdottomuus saada pistot osumaan täsmälleen samoille kohdin kaikkien kerrosten läpi, sitä ommeltavaa kun parhaimmillaan oli 1 cm:n paksuuden verran. Asia yön yli hautumaan ja seuraavana päivänä ongelmanratkaisuun. Ei auttanut muu kuin ommella uudestaan samasta kohtaa ja toivoa, ettei reikiä näkyisi ulkopuolella. Otin puoli milliä enemmän sisään ja ei niitä sitten onneksi näkynytkään.  




Takin vuoriin oli tarkoitus painaa etsipainannalla keskelle selkäkappaletta sama runo kuin runomekossa. Kuitenkin selän väljyyden vuoksi teksti ei olisi ollut yhtenäinen, joten päädyin painamaan runoja sikin sokin. Vuori on 100 % puuvillaa, mutta hihat tein 100 % viskoosivuorisatiinista, jotta käsi on helpompi sujauttaa sisään. Hihoihin en painanut mitään, koska ne eivät mihinkään näy.

Vuorin ja miehustan yhteenompelussa ei ilmennyt suurempia ongelmia. Kääntöaukon jätin toiseen hihaan, mutta ennen sitä ompelin helman suurimmaksi osaksi kiinni. Helma on myös liimattu ja lisäksi ommeltu sivusaumojen kohdalta parilla pistolla saumanvaroihin, jotta se pysyy ylhäällä. Etusivukappaleiden kohdalta en tätä tehnyt, jotta sain syvemmän taskun. 

Saumojen avaus ja liimaus.
Takin saumat olen avannut tapettipyörällä ja liimannut sen jälkeen maitoliimalla. Ei muuten rautakaupassa tunnettu sanaa maitoliima, luulisin että lateksiliimalla löytyy vastaavaa ainetta. Itsellä sattui kuitenkin olemaan maitoliimaa joku vanha pullo.

"Virhe"
Neppareita kiinnittäessä kohtasin viimeisen kriisin. Vaikka olin kuosittelussa vienyt etukappaletta vasemmalle reippaasti sivuun (4 cm), niin silti se näytti virheeltä, eli keskietu ei ihan osunut keskelle. Neppareita piti alun perin tulla vain yksi rivi. Asiaa hieman hauduteltuani keksin  laittaa kaksi neppaririviä, jotta keskietu jäi rivien väliin. Neuleresoriin laitoin vain ommeltavat nepparit. Olin ajatellut palmikkoreunojen osuvan päällekkäin, mutta aloitin neulomaan resoria vasta mallia mietittäessä, jolloin en ollut loppuun asti miettinyt kiinnitystä. Resori tulee 4 cm keskiedun yli sen vuoksi, että halusin reunojen osuvan nahkatakin reunan kanssa samaan pystylinjaan. 

Loppusanat:

Kaiken kaikkiaan olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen, sillä tämä oli ensimmäinen koskaan valmistamani nahkavaate. Ongelmanratkaisu oli erilaista, koska mitään ei voinut purkaa ja suurentaa, ilman että jälkiä olisi jäänyt. Se mitä oli tehty, oli tehty. Kuitenkin materiaalia oli erittäin ihana ommella ja työstää, eikä tässä virheet (esim. tikin heitto) näy samalla tavoin kuin prototakissani. Ompelua tietysti auttoi minun mahtava ompelukoneeni, 10 vuotta vanha Pfaff, koska siinä on olemassa yläsyöttö ja se ompelee vaikka neljäkerroksista muovimattoa (liikkeessä testattu silloin). Tietysti aikaa meni neulojen ja lankojen vaihteluun. Toisaalta vaihdoin neuloja turhaan, sillä kone olisi ommellut näin ohutta nahkaa tavallisella nro 80 neulalla (testasin myöhemmin). En tosin tiedä olisiko neula katkennut tuolloin. Nyt käytin siis pääasiassa nro 90 nahkaneulaa, pääntietä ommellessa vaihdoin suosiolla nro 100. 




perjantai 14. helmikuuta 2014

Sydämiä sydänjuuria myöten ystävälle


Ohje: Sydänjuuret (R)
Lanka: Gjestal Maija, 85 % villa, 15 % polyamidi
Väri: 258 Pinkki
Menekki: 97 g (2 kerää, 50 g/kerä)
Puikot: 3,5 mm metallipyöröt
Koko: ~ EU 38

Halusin neuloa eräälle ystävälleni pitsiset villasukat, koska hän on lahjonut minua niin paljon, ja halusin muutoinkin piristää häntä. Juuri sopivasti sain ystävänpäiväksi nämä valmiiksi, vaikka en sitä laskelmoinutkaan.

I wanted to knit socks for a friend who always give me some presents. Plus that I wanted to cheer her up a bit. And perfectly was this Valentine's day (it's a day of friends here in Finland). 




Malliksi valikoitu kaikin puolin täydellinen Sydänjuuret. Tiesin heti, että tämä malli oli saajalleen sopiva. Kovasti hän oli tykännyt sukista, ja sopivatkin olivat, joten sekös mieltä lämmittää :). Kaavio oli helppo oppia ulkoa, eikä näiden neulominen tuottanut suurta tuskaa. Itse asiassa tosi mukava oli neuloa, ja itsekin tykkään tuosta mallista, vaikka takajalan joustinneuleen tekisin ehkä toisin. Tosin ystävän jalan koosta kun ei ollut tarkkaa tietoa, niin tämä malli sopii lähes pohkeelle kuin pohkeelle. Ensimmäistä kertaa tuli kokeiltua ranskalaisen kantapäänkin neulomista, ja se on mielestäni erittäin istuva. Mutta saman mallin voisin toistekin neuloa. Lankakin oli ihan jees, sitä tosin jäi ensimmäisen sukan jälkeen 70 cm:n pätkä ja toisesta sukasta muutama hassu gramma.

I chose this in all way perfect pattern called Sydänjuuret (=Heartstrings). I immediately knew that it was perfect. And my friend liked these socks, that's heartwarming to hear. The pattern was easy to memorize and fast to knit without problems. I like the pattern as well, except I would probably change the k2p2 -part.  For the first time I knitted a french heel, and it fitted perfectly. Probably will knit this pattern again sometime. The yarn was okay too, although after the first sock I had 70 cm left of that skein and after the other only couple of grams.

Muokkaukset/Modifications: 
Kärjessä hieman sävelsin oman pään mukaan, en nimittäin jalkapöydän päällä tehnyt kuin reunan kaksi ensimmäistä nurjaa silmukkaa ja muutoin neuloin oikeaa. Kavennukset siis nurjien silmukoiden jälkeen. 

On the top of the toe I purled the two first and two last stitches and knitted all the others. Decreases I did next to these purl stitches. 

torstai 6. helmikuuta 2014

Raitoja ja "helmineuletta"


Ohje: Oscar (R)
Lanka: Hjertegarn Vidal Alpaca  100 % babyalpakka, 50 g/kerä
Väri: valkoinen 2100, pinkki 9130, lila 9150
Menekki: valk. 93 g, pinkki 93 g, lila 100 g
Puikot: joustin 3,5 mm pyörö, 4,5 mm neliöpyöröt
Koko: 5/6-vuotias

Olen toki syksyn mittaan neulonut ahkeraan, suurimman osan aikaani tosin vei valmistamaani nahkatakkia varten neulotut resorit (nahkatakista myöhemmin). Siskontyttö täytti taannoin neljä ja halusin neuloa hänelle perusvillatakin huivikauluksella ja raidoilla. Ravelrysta aikani ohjeita etsittyäni löysin sopivan mallin, vaikkakin maksullisen. Ohje oli mielestäni selkeä, ainakin jos on neulontakokemusta. Langaksi löysin aivan ihanaa babyalpakkalankaa, joka vielä vyötteen mukaan olisi ekologisesti värjätty (opiskelukaverini huomasi sen). Epäilen tosin, miten kyseisen tarjolla ollut värivalikoima on ekologisesti saatu aikaan.

Besides my sewing projects for my studies, I have also knitted during the autumn. My niece recently turned out 4 years, so I wanted to knit her a cardigan whit a shawl collar and found a pattern from Ravelry. I found absolutely lovely baby alpaca yarn, which was also dyed ecofriendly (am a bit suspicious about that because the colors were so bright).

Neulominen oli hyvin intensiivistä ja sain tämän viikossa valmiiksi, vaikkakin yömyöhäselle meni viimeisenä iltana. Viimeiset langanpätkät päättelin (ja niitä oli MONTA) juuri ennen paketoimista ja juhliin lähtöä. En olisi kyllä itsestäni uskonut, että kykenen moiseen, sillä yhden villasukkaparin neulomiseenkin voin helposti kuluttaa puoli vuotta.



Tosi tyytyväinen kuitenkin olen. Lila lanka meinasi loppua kesken, joten kaulus on neulottu siksi kahdella värillä ja taakse keskelle on neulottu yksi lila raita. Valitsin ohjeeksi myös kokoa isomman kuin tyttö on, mutta tämä sattuikin olemaan juuri sopiva, etenkin hartioista. Täytyy toivoa, että se silti menisi myös ensi talvena.

I knitted this very intensive, it took only one week! Well, actually I finished this just before wrapping and the birthday party, but in time anyway :) I'm very pleased to this. The purple yarn almost run out, so I had the knit the collar with just pink and white. I left some purple yarn in the middle of the back of the collar, so there's one stripe. I chose the size bigger than the girl is, but it turned out that the cardigan fitted just perfectly. I just hope that it will fit on next winter as I had planned.


Nurja puoli
The wrong side

Muokkaukset/Modifications:

Muutin helman ja hihansuiden ainaoikein-neuleen 2o2n-joustinneuleeksi. Meinasin neuloa ne ensin valkoisella, mutta tajusin, että niissä näkyy lika helpommin... Luulin että neule on helmineuletta (en ole käsittääkseni neulonut sitä aikaisemmin!), mutta myöhemmin tajusin, että helmineule on molemmin puolin samanlaista, kun taas tässä se on nurjalta puolelta erilainen. Pidän kyllä nurjastakin puolesta. 

Hihat neuloin pyörönä, mutta miehustaan yhdistämisvaiheessa huomasin, että muutama viimeinen kerros olisi kannattanut neuloa tasona, koska yhdistäminen olisi ollut tuolloin vaivattomampaa. Vaikka meni se kyllä näinkin.

I have modified the garter stitches out to k2p2-ribbons. First I thought to knit them with white but then realized that they would get easily dirty... I like the surface of this cardigan on both wrong and right side. The sleeves I knitted as round, but when I was combining them to the cardigan, I noticed that it would gone smoother if I had knitted them as flat, at least few of the last rounds. But this was ok too.  

perjantai 31. tammikuuta 2014

Runomekko



Syksyllä minulla oli suuritöinen kurssi opiskeluissani: takin ja mekon valmistus. Tein siis nahkatakin ja villa-polyesterikankaasta mekon. Tässä mekon valmistuprojekti (lopussa kuvia valmiista mekosta): 

Mekon suunnitelma, oikea yläkulma

Alun perin mielessäni oli kaksi erilaista mallia, joista lopulta päädyin työstämään suunnittelussa toista. Mekon linjat suunnittelin tarkalleen jo etukäteen, ja malli ei valmistusvaiheessa juurikaan muuttunut. Kurssin alussa ajattelin, että en todellakaan tee toispuoleista mallia ajan säästämiseksi (olen tehnyt niitä jokaisella vaatekurssilla), mutta kuinka ollakaan, tästäkin tuli etukappaleen osalta toispuoleisesti erilainen vaate.

Tein mekkoon hiuslaskokset, jotka aina pitenevät mitä alemmas laskoksissa siirrytään leikaten lopulta koko helmaosan poikki. Sitten keksin tehdä niihin vielä väljyyttä laskoksilla. Kaavaa piirtäessä minulla ei oikeasti ollut aavistustakaan miten kyseinen kaava tehtäisiin, vaan aika umpimähkään viivat piirtelin ja väljyyksiä lisäilin.

Kuosittelun aloitus.

Hiuslaskoksien ja väljyyksien piirtäminen kädentielle.

Etukappaleen kaavat protokankaalla.

Takakappaleen piuolikas kaava etukappaleen vieressä.


Etukappaleella sisällytin rintamuotolaskoksen kyseisiin väljyyksiin, joka aiheutti päänvaivaa. Laskokset tein myös siten, että niiden väljyys suureni, mitä alemmas laskoksissa siirryttiin. Tämä oli oikeastaan vahingosta ideoitu.
Takakappaleella notkoselkäni ansiosta tein keskitaan kohtaan sauman. Peruskaavassa olin sauman kohdalta poistanut jo valmiiksi 2 cm puolikkaalla. Halusin takakappaleelle myös pitkän metalliavoketjun ja takakappaleen pääntien olevan hyvin matalalla. Kuitenkaan en halunnut, että rintaliivini kiinnitysosa näkyy, joten tämän vuoksi minun täytyi pähkäillä siihen jokin ratkaisu. Keksin laittaa silkkisifonkia satiininauhalla kiinni, koska satiininauhoja löytyy (lähes?) jokaisesta ompelemastani mekosta. Hiuslaskoksille en takakappaleelle jättänyt väljyyttä, vaan kokosin ne yhdistymään vetoketjun päähän, jolloin laskoksista muodostui tavallaan rusetti.

Proton sovitus

Protokappaleeseen tuli paljon muutoksia. Keskeltä takaa täytyi poistaa 4 cm/puoli (eli yhteensä 6 cm/puoli :O) sekä vaakasuunnassa hieman, jotta sivusauma kääntyisi suoraan. Myös pääntietä alennettiin vielä lisää takakappaleella. Etukappaleella laskoksien paikkaa täytyi hieman muuttaa, sekä oikealta puolelta ottaa yhdestä laskoksesta vielä rintamuotolaskoksesta jäänyttä väljyyttä pois. 

Mekon leikkuu. Toinen takakappale piirretty kankaaseen, vasemmalla sivussa.

Mekkokangasta olin sitten ostanut ihan reippaanlaisesti, sillä sitä ei mennyt kuin 1,5 metriä. Tästä on lisäksi leikattu koko yläosan käsittävä muotokaitale, joka on kauttaaltaan tuettu tukikankaalla.  Mutta jää vielä materiaalia toiseenkin mekkoon. :)


Merkitsin kalkkipaperilla hiuslaskoksien paikat ja ompelin ne ensin käsin. Tämän jälkeen ompelin ne koneella. Etukappaleella siten, että laskokset ovat ommeltu kiinni miehustaan, eli ne eivät jää "harjanteina" ylös, kuten takakappaleella.

Mekon sovitus. Ei muutoksia.
Silkkisifongista keksin valmistaa myös etukappaleelle yhden osion mekkokankaan päälle. Halusin painaa siihen jotain ja tarkoitukseni oli painaa rusetteja, mutta jossain vaiheessa painokurssia keksin valottaa seulaan sisareni n. 11-vuotiaana tekemiä riimirunoja.  Joten päädyin painamaan yhden noista runoista. En kuitenkaan ollut ottanut huomioon, että silkkisifonki kutistuu printin viimeistysvaiheessa. Sifongin piti siis olla olomuodoltaan ryppyinen, mutta sain sen hädin tuskin silitettyä oikeaan kokoonsa. 

Kuten mainitsin, olin myös siis suunnitellut takakappaleelle silkkisifongista kappaleen, jotta rintaliivit eivät näy. Ompelinkin sen. Ja tässä lopputulos:

Alku näytti hyvältä.
Aaargh, miten se tuolleen pussittaa, korjataan. 
Joo, okei, paljon parempi.
Kunnes molemmat puolet oli ommeltu:
Sifonki näytti siltä, että minulla olisi rinnat selässä, joita varten tarvitsin pussit. (Toppini ristiin menevät olkaimet hieman hämäävät kuvassa.) Poikaystävä yritti hienovaraisesti sanoa, että ehkä sifonki pitäisi ottaa pois. Olin siinä vaiheessa jo ratkoja kädessä niitä irroittamassa ja mietin muuta ratkaisua, sillä en itsekään ollut tyytyväinen kaikista korjauksista huolimatta. Päädyin yksinkertaiseen mustaan satiininauhaan yläosassa, mekkoa sitten pidetään aina jonkun paidan kanssa tai jos liivit näkyvät niin sitten näkyvät. 

Helmaosaan ajattelin suoraa kaitaletta, jossa olisi takana nepparikiinnitys. Kuitenkin turnausväsymys iski ja päädyin ompelemaan helman vain pussiin. Saanhan joskus sitä muutettua, jos mieli tekee. 
Olen mekkoon erittäin tyytyväinen. Siitä tuli juuri niin väljä kuin halusinkin, mutta kuitenkin yläosasta istuva. Olen testannut mekkoa käytössä ja se on todella mukava, ei ahdista yhtään. Tarvitsen myös vaatteisiini taskuja, joten tässä mekossa on sivusaumassa taskut. Ne ovat sen verran syvät, että tavarat eivät pääse tippumaan. Voin myös niihin halutessani ommella piilonepparit vielä tavaroita turvaamaan.




Vetoketju aukeaa alas asti. Muotokaitaleen sauma tikattu.
Laskokset kohtaavat oikealla sivulla vyötärön kohdalla.
Laskokset ommeltu miehustaan kiinni, sekä päiden väljyydet.
Takana laskokset muodostavat rusetin vetoketjun päähän.
Vetoketjua ei ole tikattu, koska pysyy muutoinkin muodossaan.
Painettu runo.
Kirjoitettu kirjoituskoneella alun perin, roiskeet ovat oma keksintöni.

torstai 21. marraskuuta 2013

Syksyn projekti

Eräänä kurssitehtävänämme on valmistaa takki (ja mekko) tässä syyslukukauden aikana. (Ja siinä taas syy, miksi en ehdi tekemään mitään muuta!) Koska muutaman villakangastakin olen ommellut, ajattelin ottaa haastettaa materiaalista ja päätin tehdä itselleni nahkatakin. Olen vähän ommellut nahkaa, mutta se on minulle aika lailla täysin tuntematon materiaali mitä valmistukseen tulee.

Teen protokappaleen aika lailla prikulleen, koska nahkaahan ei sitten niin vaan pureta ja ommella uudestaan. Tästä protokappaleesta tulee myös käyttötakki, koska tarvitsen uuden. Aiemmin olen valmistanut lakanasta perusproton, johon olen saanut vähän linjoja katsottua, mutta juurikaan muutoksia siihen ei tullut. Ajattelin simppeliä mallia, mutta aika paljon olen viettänyt öitä miettien, että miten ihmeessä kaulus ommellaan. Tässä vähän eri vaiheista kuvia (on otettu kännykällä, joten ovat vähän epätarkkoja): 


Proto ennen kaulusta

Proto kauluksen kanssa


Värikkäät resorit ylläolevassa kuvassa kuvaavat resoreita, jotka tulevat takkiin. Kaulukseen ja hihansuihin tulee vielä nauhat, jotka kiristetään soljella ja takkiin tulee lisäksi neppari- että vetoketjukiinnitys. Nahkatakkiin neulon nuo resorit, enää kaulusresori on neulomatta. 

Käyn tällä hetkellä myös painokangaskurssia, jossa reaktiiviväreillä painamme eri materiaaleja ja pintoja. Painoin siis tämän prototakin resoreihin aikoinani piirtämäni ja valottamani kukkakuvion. Tässä:



Resorien mallaamista
Takissa ei vielä näy mitään tikkauksia. Seuraava vaihe olisikin nahan leikkuu, jäiks. 

Mekko:




Mekko sitä vastoin on sinänsä aika läpihuutojuttu, eikä protoon tarvinnut tehdä juuri mitään muutoksia. Eteen meinasin hiuslaskoksia, mutta oikeastaan ne muuttuivat laskoksiksi, jotka ommellaan miehustasta. Niiden kaavoitus oli kyllä erittäin suuren pähkäilyn takana. Tässä olen kaikki laskokset harsinut valkoisella langalla, ompelen ne tummalla. Etukappaleelle on myös painettu silkkisifongille runonpätkä, jonka sisareni on riimitellyt 11-vuotiaana ressukasta Tessu-koirasta (toivottavasti siskoni ei nyt lue tätä vähään aikaan... jouluylläri...) Takakappaleelle tein sitten oikeita hiuslaskoksia. Takakappaleelle tulee vielä tuota silkkisifonkia ja satiininauha, joka solmitaan rusetille. Taakse tulee myös pitkä metalli(avo)-vetoketju. 

Lopuksi kuva kangaskassista, jonka tein poikaystävälleni. Hän on samanlaisen tehnyt itse aikoinaan, kun hänelle kankaanpainoa opetin, mutta viime viikolla joku ryökäle oli varastanut sen. (Hänen tekeleensä oli kyllä hienompi). 


keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Ei mainoksia, kiitos


Olen laiska viemään lehtiä lehtikeräykseen sekä altis tarjouksille. Siksi ovessani täytyy olla "ei mainoksia" -kyltti. Muuttaessani oli edellisen asukkaan raapustus jäänyt oveen, jota en ole viitsinyt vaihtaa. Viime keväällä ostin Karin Holmbergin kirjontakirjan Kirjo ja korista pientä ja suurta (ihana kirja muutes). Siinä oli ristipistoilla kirjailtu kyseinen kyltti, ja siitä se idea sitten lähti. 

I'm not so keen to take the news- and advertisingpapers into the recycling and easily influenced to shop so I have to have" no advertisements" -sign on the door. After moving I hadn't yet changed the sign, which the previous occupant had left. Last spring I bought Karin Holmbergs embroiderybook Kirjo ja korista pientä ja suurta (word to word translation: Embroid and decorate something small and big) There was this doorsign embroidered with cross stitches. 

En löytänyt valkeaa ristipistokangasta mistään, joten valitsin sinisen ja punaisen väliltä sinisen. Ohjeessa oli kirjailtu pöllöt, mutta itse en halunnut (=jaksanut) niitä tehdä. Niinpä päädyin ottamaan kirjasta Kirjo punaista, valkoista, sinistä (Delage-Calvet, A., Sohier-Fournel, A., Brunet, M. & Ritz, F.) höyhenen kuvan, jonka kirjoin kahdella eri tavalla. 

In the pattern there were embroidered owls but I embroidered instead feathers, which pattern I look up the book Kirjo punaista , valkoista, sinistä (Cross stich and embroidery in red, white and blue, Delage-Calvet, A., Sohier-Fournel, A., Brunet, M. & Ritz, F.,).

Edellinen kyltti
The sign before



Minulla oli omasta lattiaprojektistani jäänyt valkoista MDF-mattolistaa, joista tein kehykset. Hirveän säädön jälkeen päädyin liimaamaan kuumaliimalla kehykset yhteen ja työn liimasin kehyksiin. Takapuolelle laitoin taustaksi pahvinpalan. Vähän tuli iso, mutta ei haittaa. Eikä osunut edes puoliväliin postiluukun suhteen, mutta onneksi sitä ei ole tuijottamassa koko aikaa. Hieno tuli, joskin on todellakin sen näköinen, että oma kärsivällisyys ei riitä noihin puukässähommiin. Mutta ei se mitään, naapurin mummo voisi muutoin varastaa tämän itselleen. 

I had also MDF-moulding which I used to do a frame. I used hot glue to glue them together. I also glued the fabric on to the frames and a piece of cardboard behind. It's a bit big, but that's okay. I'm very pleased, but it really looks like just like that that I don't have enough patience to craft using hard materials. But nevermind, probably now the old lady next door wouldn't steal it. 

lauantai 21. syyskuuta 2013

Samettinen setti



Ohje: Fingerless Mittens (R), pipo sovellettu
Lanka: Östergötlands Ullspinneri; Visjögarn, 100 % villa
Väri: punainen-oranssi
Menekki: sormettomat 44 g, pipo 35 g
Puikot: 3 mm
Koko: sormettomat S, pipo pään Ø 55 cm




Tämä setti valmistui oikeastaan jo vuosi sitten. Muokkasin ohjetta virkkaamalla peukalonsuuhun kaksi kerrosta ketjusilmukoita, ja toisessa kynsikkäässä se odotti vaivaisen vuoden valmistumista... Tykkään kynsikkäistä, vaikka niistä tuli ehkä aavistuksen pienet. Tosin luotan, että ne käytössä löystyvät hieman. 

I knitted these a year ago. I crocheted the thumb holes (2 rounds of sc/db, but the other one waited that for a year....


Kyseisestä ohjeesta sovelsin siis myös pipon. Toistin mallikertakuviota seitsemän kertaa, ja fiksuna tyttönä en ole päälaen kavennuksia kirjoittanut ylös. Tää on niin just tätä, että aina ne muokkaukset jää kuitenkin kirjoittamatta ja sitten myöhemmin saa pähkäillä ja yrittää ottaa selvää valmiista työstä. 

I modifed the pattern and knitted a hat. I repeated the motif seven times. And as I'm so cleaver, I havenät written down the decreases on the top.







Lanka on aivan äärimmäisen ihanaa! Ostin tämän vyyhdin Tukholmasta pari vuotta sitten ja pitkään mietin mihin sitä käyttäisin. Se on 100 % villaa, mutta tuntuu ihanan samettiselta ja pehmeältä, ei pistele yhtään. Nyt kesällä käydessäni Tukholmassa, asioin samaisessa liikeessä (sitä kyllä kai myydään vähän jokaisessa itseään kunnioittavassa tukholmalaisessa /ruotsalaisessa lankakaupassa. En ole ottanut selvää saisiko nykyään Suomesta tai ainakin jostain nettikaupasta.) ostoksilla ja ostin mustansävyistä lankaa, koska tätä väriä ei ollut. Pipollehan kävi yhtä onnettomasti kuin Birchille (oli samassa pesukoneessa, vieläkin riipaisee), joten se on aavistuksen liian pieni omaan päähän, vaikka itsepäisesti yritin sitä käyttää. Ajattelin luovuttaa sen siskontytölle ja tehdä itselle uuden. Jos raaskin uutta vyyhtiä käyttää :D 

I'm totally in love with the yarn! I bought this skein a couple of years ago in Stockholm. It's 100 % wool, but it feels like velvet, very soft and smooth. On the summer I visited again at the same shop and bought a kind of black skein, because this color was sold out at that time. This hat faced a very bad end, and it felted with the Birch in the washing machine. It's a bit too small, although I was stubborn and tried to use it. I think I'm going to give this to my sister's daughter and knit the new one for myself. If I dare to use the new skein :D