Vuosi takana

Niin se taas yksi vuosi mennä vierähti. Lupausta en sitten tullut neuloneeksi senkään vertaa mitä edellisvuonna. No ei pidä ottaa stressiä ja ehkä tästä voi oppia, että uuden vuoden lupaukset eivät tosiaan pidä. Siksipä en niitä harrastakaan. Olen huomannut että asiat hoituvat paremmin kun en yleensäkään lupaa mitään, silloin niitä tulee tehtyä sydämestä ja fiilispohjalta eikä ole pakkopullan makua. Heti jos jotain täytyy tehdä, on olo vähän "ei huvita, onks pakko".

Again one year has passed by. I didn't finished my promise, didn't actually knit it almost at all. So what can we learn? You shouldn't make any promises, at least not because of The New Year. That's why I don't usually make them. I have noticed that I'm more productive if I don't promise anything because then I do things from my heart and when I feel like it, not because I have to. Immediately if I must do something I get the feeling that "I have to, do I really?"

Kandin sain tuossa rykäistyä ja tällä hetkellä se on kielentarkastuksessa. Loman jälkeen sekin hoidetaan lopullisesti päätökseen. Sivuainepaikkakin irtosi toisella yrittämällä Humanistiselta laitokselta, aloitan lukemaan ruotsia. Eli  se tulee olemaan toinen opetettava aineeni. Siinäkin yksi huoli vähemmän.

I wrote my Bachelor's degree, teacher will read it first and then I can leave it finally out of my hands. I also got in to study Swedish language as my minor subject. It's the other official language in Finland, but people don't use it very much, mainly on coastline. So in the future I can teach Swedish as well. One problem less.

Käsitöitä on valmistunut muutamia, etenkin neulekoneella tehtyjä. Laiskuus on vain iskenyt ja ei ole huvittanut kuvata oikein mitään. Jotenkin tämä äärettömän pimeä ja sateinen kausi on väsyttänyt todella paljon ja tekisi mieli vain nukkua. No, kevättä kohtihan tässä mennään. 


Uusi vuosi tuokin sitten paljon muutoksia tullessaan. Ensin aloitan sen ruotsin ja sitten heti perään toinen suuri muutos tulee olemaan kun ex-poikaystävä muuttaa pois. Itse jään vielä odottelemaan asuntoa, ja siihen asti asun tässä nykyisessä. Mikäs siinä kun on kolme huonetta käytössä, mahtuu ainakin käsitöitä levittelemään :) Ainoa huono puoli on vain opiskelijan rahatilanne, jolla ei kauan tällasia vuokria maksella.

I have finished some knittings, especially ones made with a knitting machine. I just have been too lazy to photograph them. Somehow this very dark, rainy and not-snowy winter has made me feel extra tired, all I would want to do is to sleep all day long. Well, the days start  to be a bit longer from now on.

There are going to be a lot of changes on the next year. First of them will be when I start to study Swedish and right after that my ex-boyfriend will move out from our apartment. I'll stay to wait a one for me, until then I'll live in this one. I have nothing against it, because I have three rooms and a kitchen on my use, but I won't be able to manage paying the rent for long with student's economy. 

Eksä saakin uuteen kotiinsa peiton, jota olen aloittanut kesällä virkkaamaan. Olen virkannut palan silloin toisen tällöin. Suurin piirtein reilu puolet vielä puuttuu, mutta keskityn tähän projektiin seuraavaksi, kunhan saan lisää lankaa. Joululahjaksi annoin hänelle suurennoksen ottamastani ja kehittämästäni valokuvasta. 

My ex will get a blanket for his new home. I started to crochet it on summer and have crocheted a piece now and then. Approximately I'm on halfway, but soon I'm going to concentrate only for that. As a Christmas present I gave him an enlarged photo, which I have took and developed.

Siskon miehen joululahja sitä vastoin on vielä tekovaiheessa, kyllä sekin tässä hiljalleen valmistuu. Mustan neulominen huonossa valossa on vain hiukan haastavaa... Pitäisi tosin tehdä kurssityönä jokin pieni kirjontatyö tässä loman aikana, mutta eipä pidä siitäkään ottaa stressiä.

Whereas a Christmas present for my brother-in-law is still unfinished, but it will be done soon. It's just a bit challenging to knit black on a bad lightning...  I should also broder something little as a course work under my holiday but I won't take any stress.

Asioilla on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin, ja niihin joihin itse ei liiemmin voi vaikuttaa, on turha kuluttaa aikaa murehtien. Ja niihin joihin voi vaikuttaa, voi tehdä sitä tahtia kuin itsestä tuntuu, muutoin sitä voisi joutua burn outin partaalle. Joten ehkäpä kuitenkin teen uuden vuoden lupauksen ja lupaan ottaa aikaa itselleni, kuunnella itseäni ja olla turhaa kiirehtimättä asioita ja olla ottamatta tarpeetonta stressiä pikkuasioista.

Things will always sooner or later end well. It's unnecessary take stress of those things which you can't have a influence and  for those which I can I can take the time that I need, otherwise I would get burn-out or something. So maybe I'll do a promise in the end and it will be that on the next year I'll take time for myself and listen my inner voice and I don't rush things and don't take unnecessary stress.

Korviksia

Tulipahan tässä kandi rutistettua valmiiksi ja vielä ihan ajallaan. Nyt sitten jännätään viikonlopun yli hyväksytäänkö se. Kaikesta kirjoittamisesta sain sitten palkaksi vasemman käden totaalirikkoutumisen. Viimeinen viikko meni itkua vääntäessä ja kirjoittaessa, lopulta otin kaksisormijärjestelmän käyttöön oikealla kädellä. Lupasin fysioterapeutille olla neulomatta/tekemättä mitään ennen seuraavaa hoitokertaa. Eli kaksi viikkoa! Ja koska kahteen viikkoon en ole muutenkaan voinut mitään neulomista edes ajatella, niin taukoa tulee kuukausi! :(  Ja ihan vain tiedoksi, että on muuten tylsää VAIN katsoa telkkaria. (Salaa saatan kerroksen neuloa silloin tällöin, jotta joku järki säilyy.)

I wrote my bachelor's degree and as a prize of that my left arm didn't work anymore.  And still doesn't. I promised to my physiotherapist that I won't knit/do nothing with that arm until we have our next appointment. Which is after two weeks. And I haven't been able to knit for two weeks now. So totally it'll be a month! I can say that it's reaallllly boring watch ONLY tv! (I screlty knit a row every now and then so that I'll stick to my senses.) 

No, jotain tuli kuitenkin räpellettyä. Korviksia nimittäin. Kävin Helsingin kässämessuilla ja sieltä tarttui noita koukkuja mukaan. Mitään muuta sieltä ei sitten tarttunutkaan, kun olin niin pettynyt messujen tasoon. Viime vuonna sai kyllä kaikki rahat kulutettua ja ideoita oli vaikka muille jakaa, mut eipä ollu samaa vaaraa tänä vuonna. Tai sitten en vain ollut siinä mielentilassa, kun elämä ollut tässä vähän mylleryksissä muutenkin. 

Well I have made something. Earrings. 

Da-Capot.

Da-Capos. Made out of finnish chocolate candy papers. 

Ja vanhasta pelikorttipakasta väsätty. Osasta puuttuu vielä koukut. 

And I recycled an old playing card deck. Not all of them are finished. 

Näitä tulee lisää kaulakorujenkin muodossa, kunhan ehtii vääntää.

I'm going to do necklaces as well, some day when I'll have time.

Illuusiota?

Ohje: oma (R)

Lanka: Marks & Kattens Fame (itse värjätty) 75 % villa, 25 % polyamidi, Wollmeise 80 % merinovilla ja 20 % polyamidi 

Värit: petrooli ja Mause alt

Menekki: petrooli 30 g, Mause alt 30 g

Tiheys: 28 s, 20 krs

Puikot: 2,25 mm metallipyöröt

Koko: M

Kaveri halus itselleen jotkut (tosi hienot) lapaset. No minähän sellasia sitten suunnittelemaan ja väsäämään. Jostain se idea sitten vaan tuli ja ajattelin tehdä illuusiokuviolapaset. Lopulliseksi illuusioksi valikoitui tähti, jonka funtsiminen muuten ei sitten ollutkaan ihan viiden minsan juttu, kun tietty halusin sen olevan täydellinen. Yhdistelmänäkin ensin pelkäsin tuon petroolin ja tummanharmaan liian pientä kontrastia, mutta hyvinhän ne erottuu toisistaan. 

My friend wanted (some cool) mittens so I started to design and knit something. I got an idea about illusion mittens so I was quite obsessed about knitting one of those. The final shape for the illusion was a star, which wasn't quite easy to create, because I draw it few hours instead of five minutes. Of course I wanted it to be perfect.

I was a bit afraid about the combine of those yarns (I've dyed the petrol myself),  because I thought the contrast would be so similar that the illusion wouldn't show. But it does :)

Joka tapuksessa olen näihin lapasiin erittäin tyytyväinen, ne onnistuivat just niin hyvin kuin ajattelinkin, ehkä jopa paremmin :) Siis virheettömäthän ne eivät tietenkään ole ja kerran olen joutunut muutaman silmukan muutamalta kerrokselta purkamaan, mutta aika kivuttomasti valmistuivat. 

Ja oma malli vielä, jee kyllä jonkun verran saa leijua! 

Anyway, I'm very happy and pleased to these mittens, they are just like I imagined they would be! Maybe even better! Obviously they aren't flawless and I had to do some ripping, but otherwise I knitted them without troubles. And my own pattern, yey!

Birch

Ohje: Birch (R)
Lanka: Austermann Kid Silk, 75 % mohair, 25 % silkkiä
Väri: 07 Gray
Menekki: 58 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: ~ 160 x 70 cm

Vihdoin tämäkin on valmis. Tai on ollut jo hetken... Tämä valmistui ihan vahingossa, koska jossain vaiheessa ei ollut enää oikein mielenkiintoista neulottavaa. :) 

Langan sekaan olen neulonut olen käyttänyt paljettilankaa, jota olen ostanut Karnaluksista. Paljetit ovat valkoisia ja harmaita.

Voisi kuvitella, että huivi kutittaisi, mutta ei. Se on todella pehmeä ja juuri sopivan lämmin näihin säihin. Ehdottomasti yksi lempihuiveistani :) 

Finally I got this done. Actually I finished it by accidentally, I noticed that I didn't have anything interesting to knit, so I knitted this. I have knitted along with the yarn some white and gray palette yarn.

You would think that this scarf itches but it doesn't. It's very soft and just perfect for this type of weather that we have now. Definitely one of my favorite scarfs :)

Lämmikettä siskolle

Sukat:
Ohje: Oma. Judy's magic cast on ja tiimalasikantapää

Lanka: NoroKureyon Sock

Värit: pinkki S 240 ja vihreä S164

Menekki: Pinkki ~20 g ja vihreä ~20 g

Tiheys: 28 s ja 40 krs

Puikot: 2 kpl 2,25 mm:n pyöröt

Siskolla oli syntymäpäivä taannoin ja päätin neuloa hänelle sukat lahjaksi. Samanlaiset kuin itsellä on, mutta raidoitus lähti vihreästä langasta kerän eri päästä ja näistä tein nilkkasukat. Sitten muistin, että viime vuonna tuli annettua myös sukat lahjaksi. Olen siis todella monipuolinen lahjojen suhteen :) No näistä Noroista jäi nilkkasukkien jälkeen vieläkin lankaa. Joten päätin tehdä sukkien kaveriksi lapaset. Sisko sai siis raitasetin. 

My sister had a birthday and I decided to knit socks for her, similar as I knitted for myself. Except I started the green skein from different end and these are ankle socks. Then I remembered that I gave her socks as a present on her last birthday too. What an imagination I have what comes to presents :) Well, after knitting the socks I still had some yarn left so I decided to knit mittens as well. 

Lapaset:

Ohje: Oma sovellus tästä (R). Judy's magic cast on

Lanka: NoroKureyon Sock

Värit: pinkki S 240 ja vihreä S164

Menekki: Pinkki ~20 g ja vihreä ~20 g

Tiheys: 28 s ja 40 krs

Puikot: 2 kpl 2,25 mm:n pyöröt

Lapaset neuloin poikkeuksellisesti ylhäältä alaspäin silmukkaluvun ollen kuitenkin eri kuin ohjeessa. Olisi kannattanut lisäyksien väliin kyllä neuloa välikerroksia, nyt lapaset levenivät tosi nopeasti kärjestä. Mutta hyvin istuvat, peukalosta tuli ehkä aavistuksen liian napakka, mutta mieluummin niin päin kuin että se olisi liian iso. 


I knitted the mittens from top to down. Except I had different numbers of stitches than in the pattern.  I should have knitted some rounds between the increases, it seems like the mitten is too large too soon. But all together these fit very well although the thumb is a bit too tight. But it's better that way than it would been too large.

Lankaa jäi punaista kerää ihan pieni nöttönen ja vihreää sitten sitäkin enemmän... Aika iso ero, molemmista kuitenkin on neulottu saman verran.

Is till had some yarn left, just a couple of grams of the pink skein and much more the green one. That's odd, because I have knitted exactly the same from both of these skeins. 

Kandidaatin tutkielman kysely

No niin, vihdoinkin olen saanut kandidaatin kyselylomakkeen nettiin asti ja siihen voitte käydä vastailemassa alla olevaa linkkiä napauttamalla. Kysely on siis neulojille :) 

Kaikki vastaukset pysyvät tietenkin anonyymeinä ja käsittelen ne luottamuksellisesti.

Ja siinä yksi syy miksi ei nyt ole hirveästi tullut päivitettyä blogiakaan, neulomistahan tuo kyselylomakkeen teko ei ole estänyt, päinvastoin... ;)

Tässä linkki:
https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/29916/lomake.html

Kirjoittamista

No niinhän se kesä meni ja nyt on ahkera opiskelu taas alkanut. Tai siis inhimillinen sellainen, toivottavasti. Kun en sivuainetta päässyt lukemaan (vielä) niin nyt on lukujärjestyksessä tilaa. Ja kun Kelakin on niin huolehtivainen ettei töitä tule tehtyä liikaa, niin vapaapäiviä on rutkasti viikossa. Jotka tosin voi käyttää siihen kandin valmiiksi kyhäämiseen ja pääsykokeisiin kunnolla paneutumiseen, mutta eiköhän elämällekin jää aikaa :)

Neulonutkin olen hitusen, puikkoja katkonut sitäkin enemmän, mutta niistä sitten myöhemmin. (Ei muuten kukaan satu tietämään mistä saisi 2,25 millimetrin metallisia puikkoja? Mielellään pyöröt. Valmistaako kukaan?) 

Tässä se eilen ilmestyneessä Tekstiiliopettaja-lehdessä oleva juttuni kokonaisuudessaan:

Oppimisen aika

Nyky-yhteiskunnassa tuntuu tuloksellisuus olevan kaiken perustana. Ihmisiltä vaaditaan paljon, etenkin työelämässä. Tulosta pitää syntyä mahdollisimman lyhyessä ajassa ja virheisiin ei ole varaa. Aikalisän ottavia henkilöitä ehkä hieman säälitään ja heidät kuvitellaan heikoiksi ihmisiksi. Kuitenkin kiireettömyys ja hengellisyys ovat muotia, joten miksi tämä hyvätuloistenkin herkku tuntuu hyväksyttävältä vain burnoutin saaneille uraohjuksille?

Kiire on kotiutunut työelämän myötä perheisiin eivätkä lapsetkaan välty tuloksellisuudelta.  Vanhemmat ja opettajat odottavat että lapsi suoriutuu annetuista tehtävistä mitä parhain saavutuksin, sillä huonoa koulumenestystä ei arvosteta. Opetus on usein opetussuunnitelmavetoista eikä lapsen todellisuudesta lähtöisin. Opetussuunnitelman tavoitteet halutaan suorittaa ja opetus tapahtuu kiireellä, koska aikaa oppimiselle ei ole.

Myös käsityön opetusta tuntuu leimaavan kiire. Tuntimäärä käsitöiden osalta on vähäinen, mutta silti tietyt perusasiat tulisi ehtiä oppimaan. Kun tavoitteena on valmis tuote, johon arviointikin pääosin perustuu, ei oppilaalla ole varaa virheisiin. Mielestäni ihminen kuitenkin oppii parhaiten yrityksen ja erehdyksen kautta, ja harvemmin kukaan saa käsityötään ensimmäisellä kerralla tehtyä virheettömästi.  Ei ainakaan asiaa vasta opetteleva lapsi. Mikä on siis käsityöopetuksen anti, kun kiireessä ei tunnetusti ehdi asioihin kunnolla perehtymään?

Opetushallitus teki keväällä 2010 seuranta-arvion musiikin, kuvataiteen ja käsityön oppimistuloksista 9. vuosiluokilla. Käsityön osalta tuloksista on havaittavissa, että osaaminen oli heikkoa tuotteen valmistamiseen ja menetelmiin liittyvissä tehtävissä ja vielä heikompaa oli suunnittelun osaaminen. 

Tuloksistakin on heijastettavissa kiireinen opetuskulttuuri. Käsityö tehdään usein opettajavetoisesti ja sijaa oppilaan itsenäiselle päättelylle ja ongelmanratkaisutaidolle on vähänlaisesti. Suunnittelun opetus kenties nähdään ylimääräisenä käsityöprosessin osana, joka syö kallisarvoista aikaa tekniikoiden oppimiselta.

Miten käsityönopetuksesta saisi kiireettömämpää? Miten rakentaa sellaista opetuskulttuuria, jossa jokainen oppilas voi suoriutua tehtävistä omaan tahtiinsa, silti POPSin tavoitteet saavuttaen? Voisivatko oppilaat tehdä kukin erilaisia töitä siten, että oppilas voi halutessaan yhdistää eri aiheita yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi toisen halutessa tehdä jokaisesta aiheesta jonkin oman erinäisen tuotteensa. Jos koulukäsitöissä annettaisiin suunnittelulle enemmän aikaa ja keskityttäisiin itse prosessiin, niin oppisivatko oppilaat paremmin?  Miten opetussuunnitelma tulisi silloin rakentaa ja millaisia vaikutuksia tällä olisi arviointikäytänteille?

Jos virheisiin annettaan mahdollisuus ja painotetaan, että niitä saa ja pitääkin tehdä, uskon että oppilaat eivät pelkää niiden syntymistä ja tekemisestä tulee mielekkäämpää ja antoisampaa. Mielestäni tuotetta ei ole välttämätöntä saada valmiiksikaan, sillä oppilaan tavoitteet on nähtävissä hänen suunnitelmastaan. Joka tietenkin elää työn edetessä.

Yhteiskunta muuttuu ja todennäköisesti ihmisten henkisyyttä ja sosiaalisutta arvostetaan tulevaisuudessa enemmän ja ihmisille annetaan aikaa. Havaintoja tästä on voinut tehdä mm. slow foodin saralla. Toivottavasti se siirtyy myös opetukseen niin, että aineita opetettaisiin oppilaiden oppimisen eikä sisältöjen hallinnan lähtökohdista. Niinhän sitä sanotaan, että hiljaa hyvä tulee ja harjoitus tekee mestarin. Edessä oleva opetussuunnitelmatyö on mahdollisuus ottaa oppimisen aika vakavasti.